Tapaus 1
Taisi olla viime lokakuu. Olikin. Vapaan iltani ratoksi päätin, että menen itähelsinkiläiseen Vuosaaren kaupunginosaan katsomaan jalkapalloa, jota pelattaisiin keltaisissa iltavaloissa. Aika pimeää oli jo alkuillasta ja sellaista kirpeän viileää.
Vuosaaren urheilukenttä sijaitsee montussa, ja jos sinne kävelee Vuosaaren metroasemalta pimeässä tai hämärässä, kuten minä silloin, näyttää siltä, että se monttu on metsän keskellä oleva suuri valaistu kuoppa. Sinä lokakuisena iltana vähän ennen puolta seitsemää suuresta valaistusta kuopasta alkoi yhtäkkiä kuulua kovin tuttu laulu eräältä levyltä, joka on yksi maailman parhaista. Se oli hieno hetki ja täynnä kylmiä väreitä sellaisella paikalla, jossa en kylmiä väreitä koskaan ennen ollut kokenut ja jossa niitä en koskaan ennen ollut edes olettanut kokevani.
Arcade Firen Wake Up kuuluu siihen harvaan joukkoon oikeasti hyviä lauluja, jotka on kaapattu urheilukäyttöön. Se, että Vuosaaren Viikinkien kotiottelua ennen soi juuri tuo laulu, johtuu siitä, että suomalaisen jalkapallon miesten toiseksi korkein sarjataso Ykkönen oli ottanut kappaleen eräänlaiseksi tunnuslaulukseen. Se on vuodesta 2007 alkaen soinut ennen käytännössä jokaista Ykkösen ottelua kaikkialla Suomessa. (Tästä kaudesta en tosin vielä tiedä, kun en ole ehtinyt otteluihin.)
Hieman suuremmissakin ympyröissä laulua on käytetty: muun muassa jääkiekon NHL-joukkue New York Rangers on huudattanut Wake Upia ennen kuin joukkueet luistelevat jäälle.
Tapaus 2
Vuoden 2006 syksynä minut lähetettiin seuraamaan jotain sinänsä kovin arkipäiväistä ja mitä ilmeisimmin aika tylsääkin koripallo-ottelua Espooseen. Olin kovasti julistanut ennen ottelua - ja tietysti myös valmistanut mieltäni siihen - että siellähän soi pelkkä hiphop, jota noin keskimäärin siedän huonosti.
No, ottelu loppui lopulta. Parhaat pelaajat palkittiin. Kuuluttaja toivotti ihmisille hyvää kotimatkaa. Ja sitten tuntui taas jännältä - minähän tiedän tämän laulun, mitä helvettiä.
Death Cabia en muista koskaan minään muuna kertana missään urheilutapahtumassa kuulleeni. Kävin myöhemmin kauden aikana muissakin Espoon Hongan koripallokotiotteluissa työni vuoksi, mutta vaikka kovasti toiveikkaana otteluiden jälkeen odotin, se kappale ei enää soinut. Ei makeaa mahan täydeltä (jos nyt musiikki menee mahaan).
Ylläribonustapaus
Olin vuoden 2007 pyhäinpäivänä töissä Helsingin IFK:n jääkiekko-ottelussa. Joukkueella meni sinä syksynä kehnosti. Tuli paljon tappiota. Kannattajia ärsytti. Toivat katsomoon semmoisen ison banderollin, jolla ilmaisivat itseään vähän. Viittasivat itselleni kovin tuttuun lauluun.
Ehkä tämä ylläribonustapaus tosiaan osoittautui vähän ankeaksi eikä ensinkään sisältänyt mitään soivaa. Minähän sanoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti