Näytetään tekstit, joissa on tunniste Band of Horses. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Band of Horses. Näytä kaikki tekstit

8.6.2011

Kööpenhaminalainen hautajainen

En yleensä suuremmin syty niin sanotuista cover- eli lainakappaleista. Toki toisinaan soitan omilla keikoillani yhden sellaisen jossain välissä asettaakseni itseni kömpelöä metaforaa käyttääkseni musiikilliselle kartalle. Vaan kuulijana lainakappaleista syttyminen on monesti hankalampaa.

Poikkeuksiakin on. Yksi sellainen tuli vastaan viime yönä Band of Horsesin Facebook-syötteessä. Yhtyeen vuonna 2006 ilmoille päässyt Funeral-kappale kun oli saanut kunnian päästä kööpenhaminalaisen Copenhagen Collaboration -ryhmittymän versioimaksi. Versio on minusta ylistämisen arvoinen ja hieno. Katsokaa ja kuulkaa vaikka.


Alkuperäinen kappale on minusta ollut ihan hyvä. Tämän version myötä voin helposti todeta, että kappale on tosi hyvä. Kööpenhaminalaisten versio laulusta on yksinkertaisesti jonkinlainen malliesimerkki onnistuneesta coverista: se tuo alkuperäisestä kappaleesta esiin uusia puolia ja tekee siitä lopulta paremman.

Kieltämättä tässä yhteydessä on vähän hurjaakin nähdä yksi Amsterdamin-vaihto-oppilasaikojen kaveri tuolla mukana lauleskelemassa - muistan hänen kertoneen eräällä syksyn 2008 Sigur Rós -keikalla, että hän soittaa kotimaassaan tällaisessa Alcoholic Faith Mission -yhtyeessä. (Se on muuten hyvä yhtye sekin. Alcoholic Faith Mission kävi tammikuussa Tavastialla soittamassa ihan liian puolityhjälle salille hienon ja intensiivisen keikan, jollaisen haluaisin nähdä toistekin.) Pikasilmäyksellä olin havaitsevinani muitakin Alcoholic Faith Missionin jäseniä tuolla. Heidän lisäkseen tämä Copenhagen Collaboration pitää sisällään ilmeisen melkomoisen sekoituksen erilaisten kööpenhaminalaisyhtyeiden soittajia ja laulajia.

28.5.2011

Musiikki-i'istä: 21, osa 3 - lisää kaikkea kivaa

No niin. Jatketaanpa näistä i'istä sitten, kun en äkkiä muutakaan keksi. Tässä siis 21 vuoden iässä kuuntelemieni musiikkien päätösneljännes.

Sen kutakuinkin aloittivat Death Cab for Cutie ja Nada Surf. Death Cabilta pidin etenkin Transatlanticismistä kovasti. Ja Plansista kyllä myös. Ne olivat hyviä levyjä ja ovat vieläkin. Samassa iässä kuuntelin siihenastisia muitakin, kuten esimerkiksi We Have the Facts and We're Voting Yesiä.


Nada Surf puolestaan oli soinut edellissyksynä levykaupassa ja kuulostanut tosi hyvältä. Jos se olisi silloin johtanut toimenpiteisiin, olisin ehkä tykästynyt siihen jo silloin ja se musiikki olisi sijainnut toisessa merkinnässä, mutta enpä sitten vielä silloin moisin perustein uskaltanut. Uskalsin myöhemmin. Kannatti uskaltaa. Kannatti uskaltaa uskaltaa.


Ja tuli Band of Horses, tuli ihan vähän Architecture in Helsinki, koska näin ne Berliinissä. Tuli myös Voxtrot, josta olen aiemminkin puhunut. Jostain syystä juuri silloin kuuntelin kovasti myös Radioheadin debyyttilevyä Pablo Honey, vaikka olin kuunnellut sitä jo aiemminkin hivenen. Pidän siitä levystä, siellä on jotain aika kevyttä ja ilmavaa.



Tuli kaikenlaista muutakin. Sitten tuli kesä, ja seuraavassa iässä kuuntelin taas vähän vähemmän musiikkia.

Muun muassa näitä levyjä kuuntelin 21-vuotisuuteni neljännellä neljänneksellä:
Architecture in Helsinki - In Case We Die
Band of Horses - Everything All the Time
Belle & Sebastian - The Life Pursuit
Bright Eyes - Fevers and Mirrors
Death Cab for Cutie - Plans
Death Cab for Cutie - Something About Airplanes
Death Cab for Cutie - Transatlanticism
Death Cab for Cutie - We Have the Facts and We're Voting Yes
Magenta Skycode - IIIII
Nada Surf - Let Go
Nada Surf - Proximity Effect
Nada Surf - The Weight Is a Gift
The Postal Service - Give Up
Radiohead - Pablo Honey
Viola - Anything Can Stop Us
Voxtrot - Mothers, Sisters, Daughters & Wives EP