Musiikki-i'istä: 18 - Lappi, proge, suomipop, Ruotsi

Tulin täysi-ikäiseksi kesäyön aikana, ja aamulla jääkaapissa odotti litra täysmaitoa hyvää syntymäpäivää toivottava post-it-lappu kyljessään. Elettiin musiikillisestikin kummallisia aikoja.

Heinäkuussa olin töissä eräässä huoltofirmassa ja kastelin nurmikkoja ja istutuksia - juuri muuta ei silloin ehtinyt tehdä, koska oli niin kuuma, että kasvit ja muut sellaiset olisivat muutoin kai kuolleet. Minulla oli kannettava cd-soitin, ja se soitti kirjastosta lainassa ollutta Absoluuttisen Nollapisteen kakkoslevyä Muovi antaa periksi (1995). Se oli niin psykedeelinen ja niin käsittämätön, että pidin siitä paljon, mikä oli aika ennenkuulumatonta. Joistain kappaleista pidin kyllä hauskuusaspektien ulkopuolisestikin. Vaihtoehtoisesti soitin soitti saman rovaniemeläislähtöisen yhtyeen silloin ihan tuoretta levyä Nimi muutettu (2002). Tai sitten soi Simpukka-amppeli (1998). Tai melkein mikä tahansa Nollapiste-levy, koska se oli silloin kovaa kamaa. Upotettakoon silti Simpukka-amppelin Silti, koska YouTube tarjoaa aika vähäisesti vaihtoehtoja.

Elokuussa CMX julkaisi Isohaaransa. Sitäkin kuuntelin ihan, mutten kyllä kuuntelisi enää. Kesän aikana tuli käytyä Ilosaarirockissa, jossa Absoluuttisen Nollapisteen lisäksi näin myös Musen ja Sueden - aikamoista. Musen Origin of Symmetry (2001) olikin silloin kuuntelussa, joskin ei kovin kovassa kuuntelussa, mutta kuuntelussa nyt kumminkin.

Suomalaisesta musiikista en kuitenkaan niinä aikoina päässyt. Loppusyksystä käsiin tarttui Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan soololevy vuodelta 1996, Liimatan Pan Alley, jota eräskin sukuun kuuluva vieressäkuuntelija kutsui ärsyttäväksi. Voin ymmärtää reaktion täysin, mutten oikein ymmärrä sitä, miksen itse ole osannut ärsyyntyä vieläkään. Ylioppilaskirjoituksiin taas valmistauduin helmikuussa kuuntelemalla Wigwamin poppilevyä Nuclear Nightclub (1975), joka oli ainakin hetken aikaa tosi hyvä. Ei sekään ole enää niin hyvä.

Kevät eteni. Aloin kuunnella Zen Cafén siihenastista koko tuotantoa. Tykkäsin debyyttilevystä Romuna (1997) yllättävänkin paljon, samoin kakkoslevystä Idiootti (1998) ja samoin joistain niiden jälkeenkin tulleista. Nyt kun niitä tässä olen vähän pitkästä aikaa kuunnellut, voin seistä silloisen mielipiteeni takana: Zen Café on yllättävän kiva yhtye, ja etenkin varhainen Zen Café siis. Ua Ua -levyn (1999) Minun kaupunkini kuului jossain vaiheessa suosikkeihin.

Ja niin vain lähestyi 19 vuoden ikä vääjäämättömästi. Tai en minä tiedä, oliko siinä nyt varsinaisesti mitään vääjäämätöntä. Luin kuitenkin pääsykokeisiin, jotka johtivat minut opiskelemaan paikkaan, josta on peräisin hyvin merkittävä osa yhteyksistäni muihin ihmisiin ja sellaisiin. Niitä aikoja pohjustin muun muassa aloittamalla ruotsalaisen Kentin kuuntelun. Suosikkilevyni Kentiltä taitaa olla Verkligen (1996), vaikka kuunteluni taisikin alkaa Isolalla (1997) ja Hagnesta Hillillä (1999). Tässä yksi lempilauluistani Verkligeniltä, avausraita Avtryck.

Tämäkin kaikki taitaa vain osoittaa sen, että niin kutsuttu musiikillinen koti on löytynyt vasta myöhemmin. Nämäkin yhtyeet nimittäin tuntuvat jokseenkin toisenlaiselta tavaralta kuin se, jota täällä olen näiden musiikki-ikämerkintöjen ulkopuolella puinut. Tiedäpä sitten.

Muun muassa näitä levyjä kuuntelin 18-vuotiaana:

Absoluuttinen Nollapiste - Muovi antaa periksi

Absoluuttinen Nollapiste - Neulainen Jerkunen

Absoluuttinen Nollapiste - Nimi muutettu

Absoluuttinen Nollapiste - Olos

Absoluuttinen Nollapiste - Simpukka-amppeli

Absoluuttinen Nollapiste - Suljettu

CMX - Isohaara

Kent - Hagnesta Hill

Kent - Isola

Kent - Vapen & Ammunition

Kent - Verkligen

Tommi Liimatta - Liimatan Pan Alley

Muse - Origin of Symmetry

The Smashing Pumpkins - Rotten Apples: Greatest Hits

Zen Café - Helvetisti järkeä

Zen Café - Idiootti

Zen Café - Romuna

Zen Café - Ua ua

Zen Café - Vuokralainen

Wigwam - Nuclear Nightclub