Nimittäin. Maaliskuussa joku latasi YouTubeen viisi Elliott Smithin varhaista demoa, joita ei ole aiemmin kuultu. Ne voi kuulla esimerkiksi täällä. Jos Elliott ei ole tuttu, tuosta ei todellakaan kannata aloittaa. Jos Elliott ei voi olla tarpeeksi tuttu, suosittelen. Laatu on aika räkäinen, eivätkä kappaleetkaan pikakuuntelulla ole kovin kaksisia (kai sille nyt jokin syy on, että laulut jäävät demoiksi), mutta kiinnostaapa vain silti.
Ja niin, onpa Elliott Smithistä tehty myös dokumentti, nimeltään Searching for Elliott Smith, joka vastikään sai ensiesityksensä Los Angelesissa. Se kiinnostaisi kovasti nähdä. Elokuvan ohjaajaa on haastateltu esimerkiksi Los Angeles Timesin alaisessa Brand X -lehdessä. Joskus voisi tulla vaikka DVD:nä moinen.
Ei kummempaa tällä kertaa. Kummempaa joskus toiste.
dokumentti herättää ikäviä tunteita kun joidenkin mukaan siinä asetutaan selvästi Chiban puolelle ja eihän Elliottin perhe antanut käyttää hänen musiikkiaan kun saivat tietää Chiban olevan mukana. kyseinen tutkimushan on vielä keskenkin, joskin sitä ei taideta koskaan saada päätökseen. paljon kuulemma hyviäkin juttuja, mutta pitää harkita tarkasti haluaako sitä koskaan katsoa. joihinkin asioihin ei vain saisi koskea. on vain yksi Elliott.
VastaaPoistaSanoisin, että ihan perusteltua ristiriitaisuutta tunnet. En ole kovin syvällä näissä koukeroissa, mutta tuosta dokumentin musiikittomuudesta olin tietoinen. Sen syistä kylläkään en ollut, aikamoista. Itse ajattelin jonain hetkenä vielä tuon dokumentin nähdä - en usko, että tekijä sillä varsinaisesti olisi tarkoittanut mitään pahaa, vaikka tähän nyt näitä hankalia tutkinnan ikuiseen keskeneräisyyteen liittyviä asioita kietoutuukin. Sinänsä on kyllä yllättävää, että Chiba ylipäätään on tähän suostunut. Tirkistelyn ja sellaisen vilpittömän kiinnostuksen raja on tietysti häilyvä, mutta kyllä minä haluaisin ajatella olevani nimenomaan jälkimmäistä. Miten senkin nyt sitten määrittelee.
VastaaPoista