Olen aina ja varsinkin aikoinaan tykännyt Manic Street Preachersista. Eritoten olen tykännyt rumpali Sean Mooresta, koska hän näyttää nyhveröltä ja soittaa perin mekaanisesti.
Erityisen mekaanisesti hän soittaa yhtyeen ensimmäisellä levyllä Generation Terroristsilla (1992). Paitsi että ei soita. Generation Terroristsin taustalla säkättää suurimmaksi osaksi rumpukone (vain kahdessa laulussa, Crucifix Kississä ja Damn Dogissa, on oikeat rummut). Siksipä levyn rummut kuulostavat enimmäkseen halvan koneellisilta ja soundiensa puolesta siekailemattoman kehnoilta. Tämän olisi tietysti voinut 15-16-vuotiaanakin tajuta, mutta minulla ei ollut silloin kovin runsaasti korvaa arvioimaan. Ei ehkä ole vieläkään, mutta tällainen asia kumminkin tuli aiemmin tänä vuonna vastaan ja aiheutti vahvaa hämmennystä.
Kuunnelkaa nyt tätäkin. Ihan vailla sarvia ja hampaita sanon nyt, että You Love Us kuulostaa levyllä hitaalta, huonolta ja pahalta. Ja erittäin konerumpuiselta. Eipä ole kovin kaksinen laulukaan. Ja silti tämä oli jotenkin kova juttu joskus.
Ei kai siinä sinänsä mitään, rumpukonelevyjähän on maailma täynnä, tai ainakin puolillaan, tai ainakin neljänneksillään, tai ainakin kymmenyksillään, ja tätähän voisi jatkaa loputtomiin ja siten unohtaa, mistä juuri puhui. Paljon niitä rumpukonelevyjä kumminkin on. Silti ihmetyttää, kuinka kaikki nämä vuodet olen suuremmin asiaa miettimättä olettanut, että Generation Terroristsin rummut ovat ihan oikeat rummut, vaikkakin tosi tympeästi miksatut.
Jos Sean ei soittanut rumpuja, Nicky ei soittanut bassoa. Richey ei tietenkään koskaan soittanut mitään vaikka heiluikin keikoilla kitara kädessään. Generation Terroristsilla James Dean Bradfield sen sijaan lauloi kaiken, soitti kaikki kitarat ja soitti kaikki bassot. Melkein voisi sanoa, että Generation Terrorists oli Bradfieldin ensimmäinen soololevy.
Ymmärrykseni mukaan Manics sai alkunsa nimenomaan kaveriporukkana, jota ei varsinaisesti ollut soittotaidolla pilattu, mitä nyt Bradfield tietysti oli virtuoosi. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä (ja kuulla) yhtyeen keikkoja 1990-luvun alkupuolella, koska jotenkin tuntuu, että livenä tämä olisi varmaankin kuulostanut aika toiselta, jos kerran tarkka rumpukone vaihtuu vähän epätarkempaan ihmiseen ja hyvä basisti huonompaan.
Nykyisillä keikoilla moisia havaintoja ei oikein voi tehdä, koska nykyään ne jo osaavat vähän paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti