Ihan kelpo keikka, The National

Eilen se sitten Kulttuuritalolla tapahtui, kolmas The Nationalin näkeminen. Keikka oli kelvollinen ja tunnelma melko hyvä, mutta voi voi, kyllä se kumminkin ihan vähän kylmäksi jätti, enkä kykene ihan sellaiseen ylistykseen kuin monet muut ovat kyenneet. No, itse en tietysti voi mennä vertailemaan torstain ja perjantain keikkoja koska vain jälkimmäisen olen nähnyt. Siltikin.

Ehkä kyse on vain siitä, että The National on viime aikoina jäänyt itselleni vähän etäiseksi - tai ainakin yhtye etääntyi minusta uusimman levynsä myötä, kuten vähän tuossa edellisessäkin merkinnässäni annoin ymmärtää. Sen huomasin toki keikallakin: High Violetin kappaleisiin ei livenäkään ole lainkaan sellaista yhteyttä kuin juuri Boxerin tai Alligatorin kappaleisiin. Toisaalta Boxerin ja Alligatorin kappaleiden kuuleminen sitten tuntuikin juuri niin sykähdyttävältä kuin ennenkin.

Keikan ihan parhaisiin hetkiin kuului sen alku. Kuten molemmilla aiemmillakin yhtyeennäkemiskerroilla, myös nyt setti alkoi Start a Warilla. Kuulosti yksinkertaisesti hienolta.



Kyllä jotkin High Violetinkin laulut toimivat toki, esimerkiksi Bloodbuzz Ohio tai Terrible Love. Tykkäsin myös siitä, kun keikka loppui tyystin vahvistamattomaan akustiseen Vanderlyle Crybaby Geeks -yhteislauluun, vaikka tietysti olisin halunnut moisen kohtelun jollekin - niin - itselleni läheisemmälle kappaleelle. Hauskaa oli nähdä myös Matt Berningerin hoipertelu yleisöjoukossa Mr. Novemberin aikana, vaikka se nyt taitaa kuulua aivan normaaliin toimintaan. (Ensi kertaa muuten näin The Nationalin keikan, joka ei siihen kappaleeseen päättynyt.)

Ääntensä puolesta keikassa häiritsi vähän se, että Bryan Devendorfin rummut eivät kuuluneet riittävästi. Devendorf on rumpalina niin hyvä ja omaperäinen, että roolin soisi olevan dominoivampikin. Torvisektio ja kitaravallit peittivät Devendorfin hakkaamiset alleen esimerkiksi juuri Mr. Novemberin aikana. Se kappale on yleensä kuulostanut paljon paremmalta kuin eilen, mikä sinänsä oli harmillista. Ja niin, Abeliakaan eivät soittaneet, vaikka torstaina näemmä soittivat. About Todaynkin olisin halunnut kuulla. Epistä!

Vaan eipä silti kaduta, että menin. Hyvä keikka se oli. Ei taianomaisen fantastisen käsittämätön, mutta hyvä.