Viime vuodesta ja tästä vuodesta

Kului taas yksi vuosi. Vuosi päättyi päivänä, jona kaikki Helsingin kadut olivat jokseenkin käsittämättömän liukkaita, mistä en välittänyt. Menin juoksemaan. Kuuntelin musiikkia.

"Ingen, ingen, ingen, ingen hör", lauloi korvanappeihini yksi ruotsalainen siinä Vallilan ja Hermannin kaupunginosien rajapinnassa.

Siinä hetkessä kukaan muu ei tosiaan kuullut. Joitain ihmisiä tuli vastaan, mutta eivät nekään tienneet esimerkiksi sitä, mitä päässä liikkui ja korvissa soi. Samalla mieleen pälkähti loppuunsa kulunutta vuotta koskeneita seikkoja. Vuosi oli sellainen, jonka tammikuu jatkui vähän turhan pitkälle kevääseen. Sellainen, jona kai tein aika paljon töitä. Sellainen, jona pisin tekemäni matka ei kestänyt kolmea tai neljää viikkoa vaan kaksi. Sellainen, jona en nähnyt Amerikkaa. Sellainen, jona pakahduin vähemmän kuin yleensä. Sellainen, jona edellä mainituista syistä myös tämä julkaisualusta kärsi niin kutsutusta blogikuolosta, ilmiöstä, jonka joku ystävistäni on moisesti nimennyt. Vuosi ei siis ollut huono, mutta vuosi oli mitäänsanomaton, eikä mitäänsanomaton ole yleensä hyvä. Mitäänsanomattomuuden vuoksi myös blogista tuli rikollisen hiljainen. Tämän blogin pitämiseen ei ihan ulkokohtaisuus riitä.

Siksi ajattelin päättää, että tästä vuodesta tulee parempi. Sellainen, jona blogikin on enemmän hengissä ja mitäänsanomattoman eli harmaan tilalla muuta eli ei-mitäänsanomatonta.