Ei kuitenkaan mennä siihen nyt. Mennään sen sijaan siihen, että muutaman viikon päästä on 4. helmikuuta. Silloin Frightened Rabbit julkaisee neljännen levynsä Pedestrian Verse.
Odotukseni ovat tietysti todella korkeat, jopa epärealistisen. Ei ole olemassa kovinkaan monta sellaista yhtyettä, jotka olisivat tehneet uransa aluksi kolme hyvää levyä - puhumattakaan siitä, että levyjä olisi neljä. Uudelta levyltä julkaistut kaksi kappaletta, The Woodpile ja Dead Now, antavat olettaa, että levy on hyvä, mutta ei järisyttävän erinomainen. Se kuitenkin jää vielä nähtäväksi, tai siis kuultavaksi, sillä suurin osa levystä on tietysti yhä eräänlaisessa pimennossa.
Sen verran olen tulevasta levystä päätynyt lukemaan, että yhtyeen musiikintekoprosessi on muuttunut. Ilmeisesti Scott Hutchison ei enää yksin vastaa kappalemateriaalista, mikä arvatenkin jossain määrin kuuluu sisällössä. Kuulemma levy sisältää myös kappaleita, jotka kulkevat mollissa. Tämän lausunnon lukemisen jälkeen oikein havahduin, että totta, Frightened Rabbit ei koskaan soi mollissa.
Juuri nyt ei mieleeni tule muita yhtyeitä, joiden levyä tältä vuodelta varsinaisesti edes odottaisin. Paitsi - muistin juuri - ehkä lontoolainen Veronica Falls, josta toki lisää myöhemmin. Koska Veronica Falls ei kuitenkaan ole tämän tekstin aihe, tässä se toinen Frightened Rabbitin maistiaisjulkaisuasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti