4.12.2012

Radikaalit naamat

Televisiomainoksissa soiva musiikki on aina vähän epäilyttävää. Silti yksi kameramainos sai tekemään toissa päivänä hakukonetoimintoja.

Niiden seurauksena päädyin Radical Face -nimisen "yhtyeen" äärelle. "Yhtyeen" siksi, että Radical Face on lähinnä floridalainen Ben Cooper. Olin kuullut Radical Face -nimisestä "yhtyeestä" aiemminkin, mutta nimen antava mielikuva oli jostain syystä työntänyt luotaan. Toissa päivänä, eilen ja tänään on kuitenkin osoittautunut, että mielikuva oli vähän väärä. Radical Face on hyvää musiikkia.

Kaikki Radical Facen laulut eivät tietenkään ole yhtä hyviä, mutta parhaat ovat tosi hyviä. Kuten vaikkapa tämä Always Gold.

Does everything go away? Yeah, everything goes away.


Radical Facen vahvuus onkin ehkä koko projektin tietyssä epämääräisyydessä. Kun kuuntelin Radical Facea ensimmäistä kertaa sillä korvalla toissa päivänä, mieleen tulivat ainakin Iron & Wine ja Fleet Foxes, joihin kumpaankaan en ole oikein jaksanut keskittyä. Vähän tuli mieleen myös William Fitzsimmons, johon olen jaksanut keskittyä enemmän.

Äänimaisemansa puolesta Radical Face sopii hämmentävän hyvin tähän vuodenaikaan, johon kuuluu puolimetrinen lumikerros, kymmenen asteen pakkanen, orastava pimeys ja nukkuminen kello kolmeentoista.

...

Kameramainoksen laulu on muuten nimeltään Welcome Home. Olen kuullut laulun kertosäettä myös HIFK:n jääkiekko-otteluissa, koska mainosta on soitettu sielläkin, mutta jottei tunnelma ihan vääristyisi, voitte vaikka täysin unohtaa tämän jääkiekkoanekdootin ja panna tarmonne tuon laulun kuunteluun.

Se on nimittäin niin kovin paljon parempi kuin jääkiekon ja markkinointihomman yhdistelmä äkkiä antaisi olettaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti