Laulu laululta: 1. Hearts Somewhere

Kuten jossain välissä ehkä olenkin maininnut, julkaisen uuden levyni Hearts Somewhere vajaan kahden viikon kuluttua, virallisesti keskiviikkona 28. maaliskuuta. Hämmästelin tässä juuri, että tuo ajankohta on melko pian. Siksi nyt alkaa juttusarja, jossa esittelen tulevan levyni 12 laulua yksi kerrallaan, levyllä olevassa järjestyksessä, ja kerron laulujen synnystä ja taustatekijöistä jotain, jos keksin tai osaan.

Levyn avausraita on levyn nimikkoraita, joka on ollut julkisuudessa jo viime viikosta. Nyt heti seuraavalla viikolla se on julkisuudessa uudestaan, koska olen järjestyksen - ainakin kappalejärjestyksen - mies.

Elettiin syyskuun loppua vuonna 2010, kun tuntui, että kitaran kanssa puuhastellessa syntyi kiinnostavia melodioita koko ajan. Syyskuun lopulla vuonna 2010 syntyi myös tämä sävellys ja teksti. Muistan, että A-osan soinnut ja melodia syntyivät miltei kertaistumalta, ja ennen kertosäkeeseen pääsyäni olin päättänyt, että kertosäkeessä pitää olla sanoja nopeasti, vähän yliampuvasti, räyhäkkäästi ja siten, että ne lauletaan jokseenkin korkealta. Halusin, että kertosäe olisi pakahduttavankaltainen. Kertosäkeestä tuli lopulta tuollainen.

Tekstiä innoitti kaikenlainen etäisyyden ja eksymisen tematiikka. Vähemmän yllättävästi olin innostunut erityisesti Elliott Smithin ja Conor Oberstin (Bright Eyes) joistain teksteistä. Halusin tavoitella jotenkin samankaltaista mutten kuitenkaan ihan samanlaista tunnelmaa. Jos haluaa yksinkertaistaa, voi kai ajatella, että säkeistöt ovat enemmän Elliottia, kertosäkeet Conoria.

Se, että kappaleen kertosäkeestä tuli jopa kliseistä poppia, oli paitsi ihan tiedostettua myös vähän tuotannollista sattumaa. Kun äänitin kappaleista esituotantodemoja studiosessioita varten, kappale sai vähän kaahaavamman luonteen. Kertosäe eli ja potki. Temponkin olin varmuuden vuoksi hilannut 160 iskuun minuutissa. Studiossa äänittäjäni ja osittainen tuottajani Matti Kari kuitenkin oli sitä mieltä, että 160 on liikaa. Tempoa hidastettiin kolmella pykälällä 157:ään.

Rummuissa oli silti harjaantumattomalle haastetta, enkä minä nyt kitarankaan varressa ollut siinä vauhdissa omimmillani. Itsepä olin kuoppani kaivanut. Jossain vaiheessa oli ajatuksena myös soittaa kertosäkeeseen tamburiinilla kuudestoistaosia, mutta siitähän ei tullut mitään. Paitsi ranne kipeäksi. Tamburiini-idean isä Matti oli vanhana tamburiininravistajana paljon lähempänä onnistumista kuin minä.

Minulla oli levyn nimeksi muitakin vaihtoehtoja kuin tämä laulu (pääosin kappaleiden nimien ulkopuolelta), mutta lopulta Hearts Somewhere alkoi kuulostaa otsikkotasolla ja rakenteellisesti pätevältä. Niin päädyin siihen. Myös avausraidaksi oli jossain vaiheessa muita vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa teemaksi valikoitui ns. äkkilähtö.

Sarja jatkuu seuraavaksi kappaleella numero kaksi!