Kutakuinkin kaksi vuotta sitten, tai ihan vähän runsaat kaksi vuotta sitten, tein spontaanin teon noin kymmenminuuttisen harkinnan perusteella: varasin itselleni lennon Pohjois-Amerikan länsirannikolle ja sieltä takaisin, koska mikäpä minua olisi pidätellyt. Menolentoni määränpää oli San Francisco, kaupunki, joka on kahden viime päivän aikana jostain syystä sattunut tulemaan mieleen useampaan otteeseen.
San Franciscossa ehkä yllättävintä on, ettei sieltä juurikaan tule musiikkia, jota olisin kuunnellut elämäni aikana kovinkaan aktiivisesti. Yksi kaupungin yhtyeistä kuitenkin onnistuu toistumasti saamaan kotipaikkansa mieleeni. Sitä kuullessani muistan mitä elävimmin Ulloa Streetin, jota pitkin kohti Tyyntämerta kävellessäni katsoin jännittävän näköisiä taloja ja jännittävän näköisiä autoja. Silloin oli kai pilvistä, mutta siitä huolimatta pääni haluaa muistaa hetken aurinkoisena, mitä hetki tietysti jollain abstraktimmalla tasolla olikin.
Girlsin Album (2009) on levy, joka kuulosti pääni sisällä ihan San Franciscolta jo ennen matkaa ja kuulostaa siltä myös nyt, yli puolitoista vuotta matkan jälkeen. Kun levy alkaa Lust for Lifella, mieleen tulee aina se jotenkin rajattoman vapauden tunne ja meri, joka pian näkyisi edessä ja jatkuisi siitä pisteestä aina Japaniin asti.
Minä pidän sellaisista meristä. Ja minä pidän San Franciscosta. Tai siis rakastan San Franciscoa. Jos pitäisi kertoa, miksi, en oikein osaisi. Siltä ehkä vain tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti