And I, I feel like I wouldn't like me if I met me.
Ei sillä, että juuri niiden sanojen päässä soimiselle olisi siinä hetkessä ollut mitään suurempaa syytä, niin vain sattui olemaan. Sen seurauksena piti panna soimaan se levy, jonka avauskappale moisen säkeen sisältää.
Kyseessä on kanadalaisen Tegan & Sara -duon So Jealous (2006). Hyvä levy onkin. Ja aliarvostettu, siis minun pääni sisällä - olen kerta toisensa jälkeen onnistunut unohtamaan levyn olemassaolon ja hyvyyden. Sellaiselle ei ole mitään syytä.
Tuo levyn alku on kiva. Lisäksi levyn seuraavat kappaleet ovat kivoja. Koko levy on kiva, varmasti Tegan & Saran paras, ainakin nyt sanoisin niin ihan mukisematta. Jostain syystä yhtyeen muu tuotanto (The Con -levyä lukuun ottamatta) on jäänyt vähän varjoon. Mutta tämä So Jealous on kyllä hyvä. Ei maailman paras, koska kaikki levyt eivät voi olla, mutta hyvä. Hyvä.
Koska kirjallinen ilmaisuni on juuri nyt jähmeää, kirjallinen ilmaisu pitää päättää tähän. Täällähän kukaan ei pakota muuhun.
I wake up exhausted, it's not morning.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti