Marraskuu on kuukausi, joka on kirvoittanut ilmeisen useita lauluja, ja itsekin olen syyllistynyt yhteen (se on tulevalla levylläni, joka kokee julkaisunsa ensi vuonna). Minä päätin äsken, että tänä nimenomaisena päivänä oma marraskuu-teemalauluni saa olla The Nationalin silmittömän upea Mr. November.
Alligator on minusta The Nationalin mahdollisesti paras levy. Tai sitten Boxer on. Ehkä silti mieluummin Alligator, jolla on koskettavien melodioiden ja sointukuvioiden ja sanoitusten lisäksi myös enemmän sellaista tiettyä räyhää ja ahdistusta, jollaista symboloi esimerkiksi juuri päätöskappale Mr. Novemberin kertosäe, suoraa ja hirvittävää huutoa. Laulun sanat viitannevat Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, ja koska en nyt suuremmin välitä musiikissa poliittisuudesta, tämän kappaleen viehätys perustuu minun mielessäni muuhun.
Ensinnäkin säkeistöt ja niiden melodia ja sointukuvio tavoittavat jotenkin niin täysin jotain, että väistämättä reagoin. Ja kertosäe, siinä huudetaan, ja kun äsken kertosäettä lakananvaihtopuuhissani kuuntelin, osasin hetken verran olla ajattelematta ollenkaan mitään. Sellaisia hetkiä tarvitaan toisinaan.
Ja jos nyt sanoitus kokonaisuutena ei ole niin merkityksellinen, niin ainahan voi keskittyä yksittäisiin säkeisiin, vaikkapa seuraaviin:
And I don't know what to do / in my best clothes / This is when I need you.
Yksinkertaista ja epäihmeellistä, kyllä, mutta joskus yksinkertainen ja epäihmeellinen toimii kontekstissaan ja melodiaan yhdistettynä loistavasti. Turha kikkailu on monesti turhaa, kuten esimerkiksi tässä olisi.
Nyt on mentävä suorittamaan lakananvaihtotoimenpide loppuun. Toimenpide tosiaan keskeytyi, koska tämä laulu aiheutti ainakin sellaisen reaktion, joka pakotti tavallaan päättämään tämän musiikkiblokin (melko monimerkityksistä), joka sisälläni on vallinnut. Ja hei, anteeksi, tuli kaksi perättäistä relatiivista sivulausetta tuohon äskeiseen virkkeeseen, mutta ehkä te tykkäätte tekstin kerroksellisuudesta. Minä ainakin tykkään joskus.
Silmittömän upea todellakin ♥ The Nationalin paras. Useimpien mielestä Boxer tuntuu olevan THE albumi brooklynilaisherroilta, mutta kyllä minäkin oon Alligatorin kannalla.
VastaaPoistaOlemme samaa mieltä! Kyllähän Boxer on niin ikään hieno levy, mutta juuri Alligator tuntuu juuri nyt hienommalta. Esimerkiksi Secret Meeting, Abel, Mr. November ja All the Wine ovat sentyyppisiä kappaleita, jollaisia ei Boxerilla ole ollenkaan, ja juuri nyt sentyyppiset kappaleet ovat ihan paikallaan.
VastaaPoistaMinäkin olen täsmälleen samaa mieltä! Biisi ei ole vain Nationalin paras vaan kenties aika lähellä maailman parasta.
VastaaPoistaEi ole ikinä tullut mieleenkään että sanat voisivat viitata Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, vaikka olen sentään fiilistellyt tätä biisiä jo kuusi vuotta ja kolme kuukautta. Ehkä olen vähän tyhmä tai jotain... Myönnän kyllä, että harvemmin tulee pohdiskeltua lyriikoita kovin syvällisesti.
Kiitän kommentista, miksen samanmielisyydestäkin! Kyllä, eittämättömästi Mr. November on parhaita biisejä missään.
VastaaPoistaJa mitä tähän Yhdysvaltain presidentinvaalit -yhteyteen tulee, niin eipä kyllä olisi minunkaan mieleeni juolahtanut, ellen joskus olisi sattunut jostain lukemaan jotain asiaan liittyvää. Sellaisesta ei siis suinkaan kannata häkeltyä. Ja lyriikoiden syvempi pohdiskelu minultakin monesti jää, mitä nyt joskus joku kohta sattuu kovasti kolahtamaan.