Ovatko tässä Manic Street Preachersin parhaat b-puolet? Ota kantaa!

En ole negatiivinen ihminen. Enkä kyyninen. Olen positiivinen ihminen. Ja epäkyyninen.

Siksi tässä myös toisenmoinen Manics-lista. Viisi parasta b-puolta, kun koko tuotanto osoittautuikin vähän turhan isoksi läjäksi tällaisella - lyhyehköllä - aikajänteellä. Keikkahan on nimittäin tämän nimenomaisen päivän iltana.

5. Are Mothers Saints? (Life Becoming a Landslide, 1994)

Unohtunut klassikko Motorcycle Emptinessin kaltaisine kitaroineen. Laulu, joka kuulostaa äärimmäisen Manic Street Preachersilta. Ja toimii.

4. Montana/Autumn 78 (If You Tolerate This Your Children Will Be Next, 1998)

If You Tolerate This Your Children Will Be Next on uskomaton singlejulkaisu, koska se sisältää hyvän a-puolen ja kaupanpäällisiksi kaksi b-puolta, jotka ovat melkeinpä hyvää a-puolta parempia. Tämä laulu herätti mystisen kiinnostukseni Montanan osavaltioon, joka on ihmeellisen vähäväkinen ja harvaan asuttu. Haluaisin yhä käydä siellä. Olen käynyt vain lähellä.

3. Prologue to History (If You Tolerate This Your Children Will Be Next, 1998)

Kuten jo ehdinkin sanoa, tämä single oli kovin loistava. Prologue to History on pianoriffeineen ikisuosikkini yhtyeen tuotannosta. Jännästi kivankuuloinen, kivasti jännänkuuloinen, ihan miten nyt ikinä. Ja yksi hassu juttu muuten: If You Tolerate -sinkun kolmella raidalla on melkein sama rumpukomppi, kovin 90-lukulaista, kovin vahvasti Manicsia, kovin vahvasti Sean Moorea.

2. Sepia (Kevin Carter, 1996)

Sepia on minusta ehkä Manicsin kaunein laulu. Olen pitänyt siitä aina siitä hetkestä asti, kun sen ensi kerran kuulin, vuonna 2000 varmaankin.

1. Never Want Again (Suicide Is Painless, 1992)

En tiedä, onko kukaan koskaan ymmärtänyt viehtymystäni tähän lauluun, mutta minusta tämä on ehdottomasti yksi Manicsin parhaista. Tässä listauksessa se ainakin valtasi ykkössijan. Kivoja sointuja. Optimisminsekainen synkkä tunnelma. En osaa sanoa.

Kohta pitää mennä, mikä tietty on aivan jännää sekin.