Tämähän on tällainen musiikkiblogi. Musiikkiblogia on vaikeaa pitää, jos ei juuri kuuntele musiikkia. Aivan kuten kirjablogia on vaikea pitää, jos ei juuri lue kirjoja. Aivan kuten blogia ihmisyydestä on vaikea pitää, jos ei ole ihminen.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun musiikin kuunteleminen ei tahdo huvittaa. En minä vain jaksa innostua kaikesta, ei kai siinä kummempaa, ja jotenkin tahdon kyllä ajatella niinkin, että sitten, kun innostun, innostun paljon. Joskus tosin tuntuu, etten edes osaa nähdä innostumisen mahdollisuuksia, vaikka niitä ilmiselvästi olisikin tarjolla. Saatan äityä kuuntelemaan jotakin lupaavaksi tai hyväksi kehuttua ja todeta ensimmäisen kappaleen puolessavälissä, että eipä ole hääviä. (On käynyt monesti.) Sitten saatan ottaa kitaran syliin ja etsiä melodioita ja sointuja, mutta huonoina päivinä sekään ei johda tuloksiin.
Tämän siitä ehkä sitten saa, että ajattelee musiikkia pääsääntöisesti ruumiillisina kokemuksina, että kaiken hyväksyttävän musiikin pitäisi tuntua niin suunnattoman syvällä ja suuresti. Mutta kun eihän kaikki voi koko aikaa tuntua suurelta, koska silloin suuresta tulisi ennen pitkää pientä ja asiat olisivat huonosti. Elämässä nyt ainakin. Ja musiikissakin nyt varmaan.
Vaikka joku saattaisi nyt tätä puintia pitää ihan vähän pahaenteisenä, niin en minä sentään tätä blogia lopettaa ajatellut. Kunhan vain tahdoin kertoa, että nyt on ollut hiljaista, koska ei ole ollut asiaa. Toivottavasti pian taas on.
Kaipaan uusia yhtyeitä ja musiikintekijöitä, siitä kai tämä on merkki.
Niin ja siitäkin varmaan, että tuleva levyni on äänitetty ja kuultavakseni sataa vähä vähältä ensimmäisiä valmiihkoja miksauksia, joita sitten kuuntelen repeatilla miljoonasti. Sekin saattaa ihan vähän vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti