Ovatko tässä Manic Street Preachersin huonoimmat laulut? Kuuntele!

Minulla oli oikeaoppisesti itse spraylla maalattu t-paita, jossa luki yhtyeen nimi (selässä) ja eräskin nolo iskusanapari (etumuksessa) ja sitten menin Seinäjoelle (vuonna 2001). Minä olin vähän unohtanut yhtyeen eikä minulla oikein ollut odotuksia ja sitten menin Turkuun (vuonna 2003). Nyt yhtye on elämässäni leimallisesti menneiden aikojen musiikkia (muttei täysin) ja sitten menen Hämeenlinnaan (vuonna 2011).

Karkeastihan ihmiset voi jakaa niihin, joilla on Manic Street Preachers -taustaa, ja niihin, joilla ei ole.

Minulla on. (Arvasitte kumminkin.)

No. Perjantain Hämeenlinnan-keikkaa odotellessa avaan osaltani pelin top 5 -listauksella. Listan aihe: Manicsin huonoimmat laulut.

5. Repeat (Stars and Stripes), Generation Terrorists (1991)

Generation Terrorists oli viiden ensimmäisen omistamani Manics-levyn joukossa, ja tämä kappale iski korvaan vääryytensä vuoksi. Silloin olin 15-vuotias, joten ihan kypsästi en voinut asioista ajatella tietenkään, mutta kun tässä oli näitä koneita ja muuta huonoa. Eikä huonous ole hyvä. Generation Terroristsilla olisi kyllä ollut muitakin tarjokkaita, mutta ei nyt viitsi lyödä lyötyä ja ottaa levyltä mukaan muuta.

4. Horses Under Starlight, Kevin Carter -single (1996)

Miksi jotkin kappaleet joutuvat singlejen b-puoliksi? Useimmiten joko siksi, etteivät ne istu kokonaisuuteen, tai siksi, että ne ovat huonoja, jopa tarpeettomia. Minusta tämä laulu on ensisijaisesti tarpeeton. Hivenen suurempi arvoitus onkin seuraava: jos tehdään b-puolikokoelma, miksi sinne pitää survoa mukaan b-puolista tarpeettomin? Manics kun on Forever Delayed -b-puolistoltaan (2003) jättänyt sivuun muun muassa sellaisia oikeasti jopa hyviä lauluja kuin Are Mothers Saints? ja First Republic. Makuasioita, ja todistetusti Manicsilla on välillä aika outo maku.

3. Nostalgic Pushead, Gold Against the Soul (1993)

Mainitsin tässä merkinnässä jo 15-vuotisuuden, mutta mainitaanpa uudestaan. Silloin tämä kappale oli mielestäni ihan ookoo. Mutta kun vähän vartuin ja aloin tajuta, tämä kappale ei mielestäni ollut enää ihan ookoo. Kamalat konerummut. Kamalia lisäsoittimia. Typerät sanat. Kaikenlaista turhaa.

2. Wattsville Blues, Know Your Enemy (2001)

Miksi laulat, Nicky Wire? En pidä äänestäsi.

1. S.Y.M.M., This Is My Truth Tell Me Yours (1998)

Olen vasta sittemmin ymmärtänyt, mihin laulu liittyy. Viimeksi äsken, kun kaikki S.Y.M.M.-osumat toivat YouTubessa eteen vuoden 1989 Hillsborough'n katastrofiin liittyneitä asioita. Mutta äh. On tämä silti vain Manicsin huonoin laulu. Siksi, että rummuissa on jonkinlaisella äänen takaperinkääntämisellä luotu imuefekti. Siksi, että pelottavan tunnelman luomisyritys enimmäkseen hymyilyttää. Siksi, että kappale on levyn viimeinen eli tavallaan eräänlaisella kunniapaikalla (minä tykkään, kun viimeinen laulu on hyvä ja pakahduttava ja sellainen ettei sen jälkeen voisi kuunnella muuta ja tämä ei ole vaikka ihan hyvän levyn päättääkin).

Ensi kerralla erilainen top 5 -listaus, jos tulee top 5 -listaus!