Ensimmäinen puolikas 23 vuoden ikääni on sikäli musiikillisesti kiinnostava, että kesällä tuli kuunneltua ennen muuta kesäiseltä kuulostavaa musiikkia ja joulukuussa lopulta jotain erittäinkin epäkesäistä. Niin kävi kai vähän sattumalta, en silloin ajatellut, että vuodenaikojen vaihtelulla olisi minuun mitään vaikutusta.
Minun kesäni 2007 levy oli ehdottomasti Voxtrotin samanniminen debyytti. Odotettu levy, kyllä, mutta odotukset olivat kovempia kuin itse lopputulos. No, itsepä olivat tehneet niin hyviä EP:itä. Nyt ei ole enää koko bändiäkään olemassa, mutta pantakoon tähän silti yksi laulu siltä kesältä, Ghost.
Oli siis kesä. Silloin sattui siitä harvinainen asia, että englanninkielinen suomalaisyhtye onnistui kuulostamaan hyvältä - kuuntelin nimittäin Rubikia. Yhtyeen ensimmäinen levy on minulle liian kikkailevaa (myöhemmätkin levyt potentiaalisesti), mutta yksi laulu oli ylivoimaisesti ylitse muiden, koska se oli, no, poppia. City and the Streetsissä on monina hetkinä vähän kaikkea oleellista: kivalta kuulostavia kitaroita ja kivalta kuulostava melodia. (Hauskahko yksityiskohta muuten: YouTube-pätkän ääniraitaa on leikattu alusta, koska oikeastihan kappale alkaa sellaisella yhden soinnun riffillä. Veikkaan leikkelyn syyksi sitä, että se yhden soinnun riffi on vähän epätarkasti soitettu mutta mennyt kumminkin studiossa läpi. No, toimii kyllä näinkin.)
Eräänä marraskuun alun päivänä satoi lunta tai räntää, ja tuusulalaisessa Jokelan taajamassa sattui ylimääräisten uutislähetyksen arvoisia. Saman päivän iltana Tavastialla oli jokseenkin valoisampi meno, sillä kolme kömpelöä brooklynilaista soitti lavalla kosketinsoittimia. Edelliskesänä tätä oli tullut kuultua levymitassakin.
Sitten tuli joulukuu, ja olin löytänyt The National -yhtyeen Boxer-levyn jälkimainingeissa.
Siitä ajasta muistuttaa jostain syystä myös toinen laulu, ennalta vain puolitutun The Decemberistsin The Engine Driver. Alla- ja ylläolevat musiikit sopivat siihen aikaan: oli pimeää, joulukuu, luntakaan ei satanut, ja täytin ohessa 23,5 vuotta.
Muun muassa näitä levyjä kuuntelin 23-vuotisuuteni ensimmäisellä puoliskolla:
Au Revoir Simone - The Bird of Music
The Decemberists - Picaresque
Editors - An End Has a Start
The National - Alligator
The National - Boxer
Of Montreal - Hissing Fauna, Are You the Destroyer?
Rubik - Bad Conscience Patrol
Voxtrot - Voxtrot
Voi juma. Ihan samoja soundeja löytyi itseltäkin. Au Revoir Simonen keikalla kävin kyllä pari vuotta tuon jälkeen. Mut siitä keikasta on nimmarit levyn kannessa muistuttamassa kovin symppiksistä tyypeistä. Oli hauska seurata kun kaikki ei oikein menny lavalla ihan putkeen:).Ja toi the Engine Driver on the Decemberistisin ehkä hienoin biisi.
VastaaPoistaKappas, aikamoista! Myös tällä jälkimmäisellä keikalla olin - sielläkin ne tosiaan kämmäilivät. Ja juu, Engine Driver hyvin todennäköisesti on Decemberistsin paras laulu. Yksi parhaista nyt ainakin.
VastaaPoista