Musiikki-i'istä: 26 - täältä tähän

Kun täytin 26, kuuntelin taas Teenage Fanclubia - koska kuten aiempinakin vuosina, syntymäpäiväni oli kesällä ja Teenage Fanclubilta oli vasta tullut uusi levy ja Teenage Fanclub sopii kesään, totta kai. Se syntymäpäivä oli jotenkin surumielinen, muistelisin, olin illan töissä, mutta joskus niinä aikoina paistoi kyllä varmasti se aurinkokin parvekkeen ovesta sisään ja tämä Baby Lee soi ja muukin osa Shadows-levyä, vaikkei se olekaan Teenage Fanclubin paras levy.

Löysin pitkästä aikaa jotain itselleni uuttakin musiikkia, kun vastaan tuli lontoolainen Mumford & Sons. Jostain syystä se musiikki ei ole minun kuuntelussani osoittautunut kovinkaan epäkertakäyttöiseksi. Sen kesän, kesän 2010, jälkeen siihen ei jotenkin ole tehnyt mieli palata. Ja nyt minua hämmentää, ettei kesä 2010 ole enää hetkeen ollut viime kesä. No, tämä laulu silti nyt tähän näin, Little Lion Man.

Tuli syksy. Teki mieli palata johonkin aiemmin kuuntelemaansa. Moldovan ja Romanian välisen rajan minibussikyydillä ylitettyäni tuli yhtäkkisesti mieleen kuunnella Death Cab for Cutien Plans-levyä, ja sillä hetkellä oli niin kertakaikkisen hyvä, kuten olen kertonutkin jo. Vanhaan tavaraan kuului kuitenkin myös Elliott Smith. Kumma kyllä kuuntelin silti itselleni uutta Elliott-laulua, tällaista yksittäistä levyllä julkaisematonta kappaletta YouTubesta. Ei ole yleensä kuulunut tapoihin, mutta silloin vähän kuului. Cecilia/Amanda on nimittäin hieno laulu. Harmillista että jäi ylijäämään, ei olisi tarvinnut.

Vähän niinä syksyisinä hetkinä tuli sitten kuunneltua myös Bright Eyesiä, enemmän kuin ikinä aiemmin. Talvi ei ollut edes alkanut, mutta tuntui jo siltä, että se voisi loppua.

Sen syksyn levy oli kuitenkin Delay Treesin debyytti. Siitä olen puhunut täällä niin paljon, ettei minun kannata tässä moista lähteä toistelemaan. Klikatkaa tuosta oikealta bändin nimeä, ja voitte löytää tuntemuksiani yhtyeestä. Ne tuntemukset ovat tietysti positiivisia.

Keväällä kiihtyi oman tulevan ja nyt jo äänitetyn, miksatun ja masteroidun levyni tekeminen siinä määrin, että muun musiikin kuunteleminen vähän jäi. Kaiken keskellä The Pains of Being Pure at Heart julkaisi kuitenkin uuden levynsä, ja siitä minä pidin kyllä kovasti, vieläkin ihan pidän.

Pahoittelen - tässä oli vähän nyt toistoa. Mutta toistohan toki on paitsi opintojen äiti myös tässä tapauksessa keino pitää blogi hengissä, koska kuitenkin haluan pitää blogin hengissä. Edes jotenkin.

Ja niin. Musiikki-i'istä-sarjani tuli nyt jonkinlaiseen päätökseensä. Koska satun nyt olemaan 27-vuotias vielä vajaat kahdeksan kuukautta, seuraavaa ikämerkintää täytyy valitettavasti odottaa ainakin sinne asti.

Hyvää kesää eiku mikä nyt on.

Muun muassa näitä levyjä kuuntelin 26-vuotiaana:

Alcoholic Faith Mission - Let This Be the Last Night We Care

Arcade Fire - The Suburbs

Bright Eyes - Fevers & Mirrors

Bright Eyes - I'm Wide Awake It's Morning

Bright Eyes - Letting Off the Happiness

Bright Eyes - Lifted or the Story Is in the Soil, Keep Your Ear to the Ground

Death Cab for Cutie - Plans

Delay Trees - Delay Trees

Emmy the Great - First Love

Mull Historical Society - Loss

Mull Historical Society - Us

Mumford & Sons - Sigh No More

The Pains of Being Pure at Heart - Belong

Elliott Smith - Either/Or

Elliott Smith - From the Basement on the Hill

Elliott Smith - XO

Teenage Fanclub - Shadows