Bring on the major leagues - kun juuri löysin Pavementin

Pavement on yksi yhtyeistä, joita en ole oikein koskaan osannut alkaa kuunnella, vaikka olen tiennyt niistä kyllä jo vuosia. Viime aikoina olen silti muun muassa lukenut, että Astrid Swan on tehnyt coverlevyn pelkästään Pavementin kappaleista, mikä on jotenkin kiinnostava ajatus, vaikken oikein covereista keskimäärin sytykään.

Minut tieto Astrid Swanin orastavasti kehutusta coverlevystä ajoi lopulta kokeilemaan Pavementin kuuntelemista. Vihdoinkin. Aiemminkin olisin voinut. Perjantaina (tai ehkä jo torstaina) sitten kuuntelin Spotifystä ne viisi kappaletta, joita ohjelma yhtyeeltä kertoo eniten kuunnellun.

Ja nyt, tänä sunnuntaina, olen innostunut yhdestä kappaleesta kovasti, kaikkein eniten. Kappaleen nimi on Major Leagues.

Ensinnäkin. En ihan tiedä, mistä laulu kertoo, en ole jaksanut suuremmin syventyä lyriikkaan, mutta kertosäkeen toistettu säe tuntuu hienolta ja sen luoma tunnelma kivalta. Siinä lauletaan että Bring on the major leagues. Ja siitä tulee olo, että kohta tapahtuu jotain suurta. Ettei ole enää mistään ykkös- tai kakkos- tai muusta aladivarista kyse vaan ihan isosta pääsarjatason jutusta. Kertosäe hymyilyttää ja saa asiat tuntumaan mahdollisilta.

Toiseksi. Siinä kertosäkeessä on tosi kivan kuuloinen kitara-asia eli eräänlainen riffi.

Kolmanneksi. Stephen Malkmus vaikuttaa sympaattiselta.

Neljänneksi. Stephen Malkmusin tapa laulaa on oudon miellyttävällä tavalla laiskan välinpitämätön.

Minusta tuntuu, että kuuntelen Pavementia laajemmin ihan lähiaikoina. Nyt tuntuu, että tämä yhtye voi kasvaa pieneksi osaksi minun elämääni, ehkä. Ja nimenomaan ehkä, koska enhän vielä voi tietää.