Kelpo lainalauluja: Metric ja Elliott Smith

Nyt on ollut ihan liian hiljaista täällä. Musiikkipuintivarastot ovat taas ehtyneet, joten oli pakko keksiä jonkinmoinen kirjoitussarja tai vastaava, jotta pääsisin taas kivasti eteenpäin. Koska mitäpä järkeä on pitää blogia, ellei sitä päivitä? Aika vähän. Tapaan pyrkiä pakottomuuteen, mutta mikäpä selitys sekään on.

Tällä kertaa asiani koskee lainalauluja, jotka ovat mielestäni hyviä. Sellaisia, että ne joko ovat parempia tai yhtä hyviä kuin alkuperäinen. Tai ainakin riittävän hyviä.

Avattakoon siis peli.

Elliott Smith on niitä musiikintekijöitä, joiden lainaaminen on iso iso riski. Lisäksi Elliott Smith on niitä musiikintekijöitä, joita on lainattu ihan maailman sivu, miltei kliseisyyteen asti. Mahdollisuus epäonnistua on siis vahvana olemassa - olen kuullut sellaisia Elliott-covereita, joista en pidä lainkaan. Metric, ja eritoten Metricin Emily Haines, on kuitenkin onnistunut tekemään Between the Bars -klassikkolaulusta version, joka ei ehkä ihan päihitä Elliottin alkuperäistä mutta toimii silti komeasti omillaan. Hainesin persoonallisehko ääni sopii mainiosti lauluun, joka tavallaan riipii.

Toiset lainalaulut ovat hyviä siksi, että ne paljastavat alkuperäisen kappaleen todellisen hyvyyden, koska alkuperäisessä laulussa se ei välity. Tässä tapauksessa alkuperäinen laulu on niin hyvä, että lainakappeleen onnistuminen vaatii käytännössä aika suurta uskollisuutta alkuperäiselle versiolle. Ja sitäpä tässä on hyvinkin. Haines erottaa kappaleen alkuperäisestä lähinnä äänellään, mikä on oikein hyvä ja kiva.

Ja jollette nyt tästä muuta saaneet irti, niin ainakin todisteen siitä, että sekä minä että blogini olemme yhä elossa. Sekä minä että blogini koetamme jatkaa valitsemallamme väylällä ja välttää aiemmin koettuja hiljaisuuksia.