Kesä on auttamatta ohi. Kohta on alkusyksykin auttamatta ohi. Sitten alkaa loppusyksy. Uhrattakoon siis ajatus ihan muutamalle laululle, joita viime kesänä kuuntelin. Kummallinen kesä se nyt ainakin oli, sillä en ole jaksanut levymittaa (koska sopivia levyjä ei ole löytynyt) vaan kuunnellut rutkasti yksittäisiä kappaleita, mikä ei ole koskaan ollut yhtään minun tapaistani.
Joskus heinäkuussa korvat täytti Ryan Adams.
Jostain syystä Adamsin Rock'n'Roll-levy oli kutakuinkin siihen asti jäänyt tutustumista vaille, mitä tuli ihmeteltyä. Levyn helmi on So Alive, jossa on kiva tunnelma (johtuu tuosta sointukuviosta ja kitara-asiasta, lyriikoista ja melodiastakin varmasti). Olen kuullut Ryan Adamsia nimitettävän vonkaajaksi, missä on varmasti puolittaisesti perää, mutta ehkä sitten aika moni on vonkaaja.
Saattoi kyllä olla jo syksyäkin, kun päädyin kuulemaan The American Analog Set -yhtyeen laulua Born on the Cusp. Juu, tämäkin kappale on jo tehty, ja juu, sointukuviossa on jotain samaa kuin tuossa Ryan Adamsin laulussa, ja juu, Belle ja Sebastian tulee tästä päähän. Ei se mitään. Laulu on kiva.
Tämän kesän laulu minun tapauksessani on silti ollut isohko yllätys kaikessa arvaamattomuudessaan. Siitä olen tähänkin blogiin jo ehättänyt kirjoittaa, mutta kirjoitan uudestaan. Pavementin Major Leagues on kaikkien elokuun aurinkoisten aamujen kappale. En tiedä, onko se sitä muille, mutta minulle. Tulee kiva olo, ja jostain syystä minä tykkään kivasta olosta.
Vaan jos Helsingissä tänä iltana liikutte, tulkaa toki illaksi sinne Mbariin (Mannerheimintie 22). Minä aloitan kitarani kanssa kello 20 ja saatan soittaa jonkin cover-kappaleenkin. En tiedä vielä. Kivaa (onko olemassa muita adjektiiveja, voisi joku kysyä) taas pitkästä aikaa soittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti