Riihimäen Hyvinkää

Riihimäkeläisyhtye Sister Flo lopetti, luki internetissä tällä viikolla. Itse yhtye on jäänyt minulle aina vähän etäiseksi, vaikka minullakin kyllä on ihan vahva radanvarsihistoria. Etäisyydestä voinee tosin enimmäkseen syyttää sitä, etten missään vaiheessa oikeastaan ole antanut yhtyeelle kunnon mahdollisuutta - toisin sanottuna Sister Flo -kokemukseni ovat jääneet vain yksittäisten kappaleiden varaan, eivät levyjen.

Yksi Sister Flon laulu on minun päässäni noussut yli muiden, enkä kaiketi ole tässä mieltymyksessäni ainoa.

Yhdeksi Sister Flon ansioista voi laskea sen, että yhtye on saanut Hyvinkään kaltaisen paikannimen (ja paikan) kuulostamaan kauniilta. Lähtökohtaisestihan Hyvinkään kaltainen paikannimi (tai paikka) ei ole lainkaan kaunis. Hyvinkää on kuin mähmää suussa. Hyvinkää on pesäpallokaupunki.

Mutta kun kaupungin nimeä toistellaan ylläolevaan tapaan, Hyvinkää on yhtäkkiä hyvä, samoin kuin olo, joka kaupungin nimen toistelusta tässä yhteydessä seuraa. Miten paradoksaalista!

Hyvinkäätä minulla ei tietysti ole omine taustoineni kovin paljon varaa haukkua. Tai ehkä juuri siksi on varaa. Uusmaalaiset radanvarsikaupungit ovat kieltämättä vähän melankoliansekaisia.