...että tästä vuodesta tulee parempi kuin viime vuodesta.
...että tämä blogi on enemmän hengissä kuin viime vuonna.
...että mitäänsanomattoman eli harmaan tilalla on muuta eli ei-mitäänsanomatonta.
Teenpä siis välikatsauksen.
Tämä vuosi on ollut toistaiseksi parempi kuin viime vuosi. Tämä blogi oli tammikuun verran enemmän hengissä kuin viime vuonna, mutta sitten tuli helmikuu. Nyt teen uuden parannuksen. Mitäänsanomattoman eli harmaan tilalla on kaikesta huolimatta ollut muuta. En vain ole saanut tänne sitä kirjoitettua sillä tavoin kuin joskus haluaisin.
Musiikki on yhtä kaikki ollut elämässä taas läsnä, enemmän kuin aikoihin. Minun tapauksessani se vain ei aina tarkoita intohimoisia kuuntelusuoritteita, vaikka niitäkin on näihin aikoihin mahtunut.
Aina ei kuitenkaan ole käynyt kuten eilisiltana tai tänä päivänä, jona olen kuunnellut ystäväni erinomaisen vinkin seurauksena erästä minulle uutta tyyppiä. Uuden tyypin nimi on Joshua Radin, jonka musiikkia ovat käyttäneet internetin mukaan kovasti amerikkalaiset televisiosarjat.
Haaleahkoa, väittäisi joku. Ei ole, väitän minä. Radinin ääni on tuollainen kuiskaileva, mikä tuo mieleeni esimerkiksi William Fitzsimmonsin. Mutta en minä siitä äänestä niin kohkaisi, vaan näistä sointukuviosta (taas...) ja laulumelodioista (taas...) ja kitaran päällä kilisevistä jutuista. Niistä kaikista tulee jokseenkin kiva olo, ja jokseenkin kiva olo on yleensä hyväksi ihmiselle.
Radin tekee aika suoraa poppia, joka kumartelee ainakin kakkos- ja kolmoslevyllä peräti AOR-suuntiin, vaikken sillä lailla asiasta tiedäkään, sillä olen vasta aivan tällaisessa kerrankin innostavassa artistiintutustumisvaiheessa. Joka tapauksessa osaan mainita, että ykköslevy We Were Here (2007), jolla tuo yllä oleva Winter-laulukin on, on akustisuudessaan hieno. On muidenkin levyjensä kuuntelu suositeltavaa ja joo joo tiedän tiedän tiedän ettei voi kirjoittaa, että "levyjensä" jos ei mainita persoonapronominia siinä edellä, mutta tämä onkin tällaista sanataidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti