Freelance Whales - Location

Sori, täällä on ollut hiljaista. Minulla on ollut kaikkea tämän blogin näkökulmasta epäolennaista tässä käynnissä. Paljon on toki ollut käynnissä myös sellaista, joka nimenomaan on olennaista. Eilen näin yhden virolaisyhtyeen loistavan keikan ja aiemmin viikolla sain 500 cd-levyä, siis maaliskuussa julkaistavan pitkäsoittoni painettuna ja monistettuna, ja sehän oli tosi siistiä myös, mutta mistään näistä en ehdi enempää kirjoittaa juuri nyt, koska on kohta kova kiire junaan. Toinen syy on se, että olen viime päivinä päätynyt kuuntelemaan yhtä kappaletta toistuvasti, niin kosolti, että siitä nyt on pakko jotain tännekin pukahtaa. Tai pakko ja pakko, mutta ymmärtänette.

Kyseessä on brooklynilaisen (no niin, ärsyyntykää ja lopettakaa lukeminen tähän, mikäli ns. hipsterileima saa kuuroksi myös sille verta seisauttavalle musiikille, joka saa aikaan liikettä sisällä) Freelance Whalesin (no niin, ärsyyntykää bändin nimestä, koska se ei kyllä ole kaksinen) vuonna 2010 (no niin, ärsyyntykää, koska tämä ei edes ole mikään uusi juttu, mutta minä kuulin tästä ensi kertaa vasta ehkä keskiviikkona) julkaistun Weathervanes-levyn kolmosraidasta Location.

Tavallaan tällainen laulu on tehty jo monesti. Freelance Whalesia on syytelty pikaisen hakukoneenkäytön perusteella muun muassa siitä, ettei yhtye keksinyt debyytillään mitään uutta, ja siitä, että yhtye kuulostaa nynnyltä. Minä pitäisin molempia kehuina. Tässä Belle & Sebastian kohtaa The Postal Servicen pienin Sufjan Stevens -maustein, eikä sillä kombinaatiolla noin yleisestikään voi kovin helposti epäonnistua.

No, nimien pudottelu sikseen. En pidä tästä laulusta ilmeisten vertailukohtiensa vuoksi, vaan siksi, että se on kaunis ja tuntuu.

Joistain pusikoista näitäkin bändejä vain vähän myöhässä nousee tietoisuuteen. Aina ei onnistu ajan seuraaminen. Yhtä kaikki: jos ette tätä yhtyettä ole vielä kuunnelleet, kuunnelkaa. Se voi palkita.