Headlights - January

Minulla on viime päivinä ollut sellainen olo, että uusien yhtyeiden löytäminen on tuntunut innostavalta. Olen rohkeasti kuunnellut jopa sellaisia trendikkyysmielessä hypetettyjä yhtyeitä, kuten vaikkapa, öö, M83:a. No, en päässyt järin pitkälle, kun jo totesin, että tätähän minä olen kuullut jossain indiediskossa mutta en kyllä enää kotonani jaksa. Musiikista puuttui jokin kosketustaso. Samalla tavoin olen vähän yrittänyt kuunnella noita ensi kesän Flow'hun tulevia tahoja, mutta eivät ne minusta kovin kiinnostavilta vaikuta. Harmillista sinänsä. Kai minä sitten olen jonkin tason nirso, mitä musiikkimakuun tulee.

On vastaan silti tullut hyviäkin yhtyeitä. Sellaisiin kuuluu muun muassa illinois'lainen Headlights, jota kuuntelin ensi kertaa nyt viikonloppuna. Jonkinlaista twee popia, luulisin, kivankuuloista indietä yhtä kaikki. Olen vielä ihan liian varhaisessa vaiheessa kuvaillakseni esimerkiksi yhtyeen levyjä kokonaisuuksina, vaikka sinänsä pidänkin suuresti musiikin kuuntelemisesta nimenomaan levymitassa. Tässä voin kuitenkin mainita, että muutaman Headlightsin kappaleen aikana olen jopa ihan havahtunut, tähän tapaan: oh. Viimeksi niin kävi äsken, kun ensi kertaa kuulemani Some Racing, Some Stopping -levyn (2008) päätösraita January alkoi soida. Tiedättekö, kun joskus jokin kappale vakuuttaa hyvyydestään ensikuuntelun noin kuuden ensimmäisen sekunnin aikana? Tämä kappale teki minulle juuri niin.

Haikeaa, surumielistä, pysähtynyttä, hieman unenomaista. Minulle tulee tästä vähän sellainen "ei sitten" -olo: ettei mitään tapahdu ja etteivät asiat liiku, ja vaikka niin onkin tavallaan ihan hyvä, niin silti haluaisi mennä johonkin, tehdä kaikkea ja olla vähän jossain muualla, ei juuri tässä juomassa teetä villasukat jalassa iltayhdeltätoista. Jotenkin sellaiselta tämä laulu kuulostaa. Tarkemmin en osaa määritellä, mikä minua tässä niin liikuttaa, mutta jokin liikuttaa. Joten julistan: Headlightsin January on valtavan hyvä kappale.