Olen laiminlyönyt tätä blogia mitä ikävimmin, mutta laiminlyönti ei suinkaan ole ollut tarkoituksellista. Minusta on kivaa, että minulla on tämä blogi. Minusta on kivaa kirjoittaa musiikista. Minusta on kiva tehdä musiikkia. Minusta on kiva saavuttaa musiikin avittamana jonkinlaisia tiloja, lähinnä henkisiä, ei niinkään fyysisiä, tai no, miksei niitäkin oikeastaan. Minusta on kiva saavuttaa musiikin avittamana erilaisia rakennuksia.
Tästä laiminlyömisestä ajattelin kuitenkin vähän jatkaa. Syy laiminlyöntiin taitaa nimittäin pitkälti olla se sama, joka viimeisen viikon aikana on saanut minut estyneeksi kahdelta Helsingissä tapahtuneelta keikalta, joilla ehdottomasti olisin halunnut olla läsnä. Viime lauantaina soitti Cats on Fire Korjaamon vintillä, ja minä olin töissä puoli yhteen yöllä. Nyt perjantaina soittivat Delay Trees ja Neufvoin Semifinalissa, ja minä olin töissä puoli yhteen yöllä. Tässä oli kyse huonosta tuurista, sillä minä en suinkaan ole elämäni jokaisena iltana töissä puoli yhteen yöllä.
Ne keikat olivat varmaan ihan hyviä. Ajattelin kuitenkin lohduttaa itseäni sillä, että näin 1) Cats on Firen huhtikuun alussa Helsingissä ja 2) Delay Treesin huhtikuun puolessavälissä Tampereella. Niin että ei makeaa mahan täydeltä. Makeaa puolet mahan tilavuudesta.
Tämä tässä oli tällainen vähän hätäinen tilannepäivitys, muistutus siitä, että elän ja potkin, tai ainakin potkin. Tämän kaiken ylitsevuotavan jääkiekkohuuman keskellä on hyvä muistaa, että... en muista, mitä.
Ensi kerralla minulla on ihan asiaakin. On nimittäin olemassa joitain yhtyeitä, joista kernaasti teille kertoisin, ja jopa siitä huolimatta, että joskus ennenkin olen kertonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti