Onko tässä Brooklynin skotlantilaisimmalta kuulostava yhtye? Lue teksti!

On taas se aika vuodesta, kun melkein ainoa musiikki, jota osaan paikasta toiseen siirtyessäni kuunnella, on The Pains of Being Pure at Heartia. Se yhtye saa jotenkin aina valtaansa keväisin, oikeastaan jo kolmatta kevättä peräjälkeen. Mutta koska Painsista puhuminen tässä blogissa juuri nyt tuntuisi pelkästään jumittamiselta ja koska tänään satoi koko lailla kaatamalla vettä koko lailla koko päivän eikä aurinko vilahtanutkaan ja koska en juuri nyt siirry paikasta toiseen, kerron teille eräästä toisesta brooklynilaisyhtyeestä ja niiden levystä.

We Are Augustinesin debyyttialbumi Rise Ye Shunken Ships julkaistiin Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa jo viime vuonna, ja Britanniassa nyt tässä vastikään eli runsas kuukausi sitten. Levy on hieno.



Tapa, jolla alkujaan kohtasin yhtyeen, oli jokseenkin osuva. Satuin nimittäin törmäämään NME-lehden arvioon levystä. Sen arvion oli internetin Twitterissä huomioinut skotlantilainen Frightened Rabbit -yhtye, joka kysyi, "kuinka helvetissä kukaan voi pyytää bändiä pudottamaan emotionaalisuuden tasoa" ja jatkoi, että "surkea levyarvion yritys" ja että "v-tun NME". Tämä kaikki tietysti herätti kiinnostukseni heti. Syyksi voin mainita vaikkapa sen, että emotionaalisuus musiikissa vetoaa minuun. Lisäksi: jos Frightened Rabbit on kokenut arvion ärsyyntymisen ja linkkaamisen arvoiseksi, arvioon vaikuttaneen musiikin on pakko olla erityisen kuunneltavaa.

Sehän on. We Are Augustinen levyn ensimmäisen laulun ensimmäisistä soinnuista kuulee, että levy on kuunneltava loppuun. Amerikkalaisyhtye kuulostaa levyllään hämmentävän skotlantilaiselta, juuri siihen tapaan kuin Frightened Rabbit tai pari muuta bändiä. Tästä käynee syyttäminen laulaja Billy McCarthyn lauluääntä ja mahtipontisia ja massiivisia sovituksia. Niiden vuoksi We Are Augustines olisi täysin kotonaan esimerkiksi Glasgow'ssa.

Yhtye saa, aivan kuten ilmiselvin verrokkinsa Frightened Rabbit, aikaan tunteen siitä, että leijuu, ja tunteen siitä, että tämäpä yhtye olisi vallan hienoa nähdä esiintymässä.

(Paljastui muuten, että tuo alla oleva onkin lainakappale Eric Bachmann -nimiseltä amerikkalaistyypiltä, joka on julkaissut laulun Crooked Fingers -sooloprojektinsa debyyttilevyllä. Siihenkin pitänee tutustua, laulu kuulostaa sikäli hyvältä.)