Ensiapupaketti Enskedestä

Työni on vienyt minut Tukholmaan, jossa vietin tänään rauhallista hotelli-iltaa paperikasan ja sängynpäädyn välissä. Käytin kaukosäädintä televisiokanavien vaihtelemiseen. Sitten huomasin ruudussa amerikkalaisen moottoritien ja kuvan oikeassa alareunassa tekstin "First Aid Kit", jonka alle lisäksi oli kirjailtu laulu, jota First Aid Kitiltä juuri sillä hetkellä televisiossa soitettiin.

Kanavien vaihtelu keskeytyi. Ymmärsin, että tämä valtakunnallisella SVT2-kanavalla lähetettävä ohjelma, nimeltään Dom kallar oss artister, käsittelisi First Aid Kitiä, Enskeden lähiöstä kotoisin olevaa tukholmalaista kaksikkoa, jota olen vähän kuunnellut, mutta jota en ole paljon kuunnellut.

Ohjelmasta tuli sellainen olo, että nyt kyllä viimein pitäisi (paljon kuunnella), mutta siihen oloon palaan vähän myöhemmin.

Seuraavaksi siinä televisioruudulla nimittäin mentiin Omahaan, Nebraskaan, Saddle Creek -levy-yhtiön studiotiloihin, jossa First Aid Kitin tyypeiltä, siis Klara (s. 1993) ja Johanna (s.1990) Söderbergiltä (ovat siskoksia), kysyttiin, mikä on heidän mielestään maailman paras laulu, tai jotain vastaavaa kysyttiin, en minä muista, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan. He valitsivat Bright Eyesin First Day of My Lifen, mikä sai minussa aikaan lisää reaktioita. Minäkin saattaisin valita sen laulun, jos satuttaisiin kysymään sopivalla hetkellä. Hurja ajatus jokseenkin, että nyt Bright Eyesin nokkataho Conor Oberst jopa laulaa First Aid Kitin The Lion's Roar -levyn (2012) päätösraidalla. Bright Eyesin Mike Mogis tuotti levyn.

Tulin miettineeksi, mikä siinä nyt on minusta niin hurjaa, että ulkomaalaiset musiikintekijät ovat keskenään tekemisissä. Sitten mietin, mikä siinä nyt on minusta niin hurjaa, että First Aid Kit soittaa täysissä pohjoisamerikkalaisissa keikkapaikoissa ja saa niissä kehuja yleisön tyypeiltä. No, ainakin se oli minusta aivan helvetin siistiä. Tuntui, että tuo kaksikko jos mikä ansaitsee tulla kuulluksi, vaikka ei ole kyllä ansaitsemisesta näissä asioissa kyse.

Televisiossa yhtye kulki Omahasta Minneapolisiin ja sieltä edelleen Chicagoon. Sitä matkaa oli ilo seurata. Ja kuten aiemmin mainitsin, minulle tuli sellainen olo, että First Aid Kitiä totisesti pitäisi kuunnella paljon. En tiedä, miksi sellainen olo tuli vasta nyt, koska minä tavallaan kuuntelen vähän tällaista musiikkia, tai niin minulle joskus on saatettu kertoa. On tosin aiemminkin tullut huomattua, että yhtyeet pitää ensin löytää itse ennen kuin niistä alkaa ihan kunnolla pitää. Nyt kai vain oli se hetki.

Ohjelma päättyi jonnekin nebraskalaiselle pellolle, jossa kaksikko esitti livenä kappaleensa Emmylou.

Dom kallar oss artister -ohjelman First Aid Kit -jakso saattaa muuten olla katsottavissa SVT:n verkkosivuilla! ("Saattaa olla" siksi, että minä olen nyt Ruotsissa, enkä tiedä, saako ohjelmaa katsoa Suomen internetissä. Toivottavasti saa.)