Levyn lauluista November on ainoa, joka on tehty ulkomailla, tarkemmin ottaen amsterdamilaisessa laivakontista opiskelija-asunnoksi jalostetussa tilassa. Laulun nimi on vähän kliseinen, mutta sattui olemaan marraskuu ja sattui satamaan ensilumi, jos sitä nyt ensilumeksi saattoi kutsua. Lunta satoi ehkä puolitoista senttiä, mikä tietysti riitti Amsterdamia ennen etelämpänä eläneille oivaksi kohkaamisperusteeksi. Se puolitoistasenttinenkin lumipeite suli pois saman illan aikana.
Olin ottanut Hollantiin syksyksi 2008 mukaani Technics-kosketinsoittimeni, muiston lapsuudestani. Soitin on sinänsä hirvittävä ilmestys kaikkine kosketushäiriöineen, mutta monet laulut on sillä aikoinaan tehty. Kuten tämä November. Enhän osannut vielä silloin kitaraa lauluntekomielessä soittaa, hyvä, jos muutenkaan.
Laulu on säilynyt koko lailla nykyisessä muodossaan niistä Amsterdam-ajoista asti. Ensiesityksensä se sai hollantilaisella open mic -klubilla, ja sen jälkeen se on satunnaisesti kuulunut keikkaohjelmistooni vähän kaikkialla. Olenpa sitä eräässä sivuprojektissakin kokeillut. Ensimmäisen levyn julkaisukeikallani debyyttilevyn kaikki 12 kappaletta oli soitettu, mutta koska piti soittaa encore (johon en silloin ollut osannut ollenkaan varautua), tämä tuli aivan spontaanisti mieleen, ja hyvä, että tuli.
Novemberista julkaistiin tammikuun alussa myös video, joka on kuvattu Lontoon metrossa. Sitä videota varten ystäväni Lauri kulki aika monta matkaa brittiläisissä aamu- ja iltapäiväruuhkissa. Itsekin olin moisilla kuvausreissuilla mukana kolmesti. Onnekas sattuma oli löytää alkukohtausta varten mitä sopivimmat liukuportaat. Samalla sitä videota kuvatessa sulkeutui tietynlainen ympyrä: toisen säkeistön "Let's mind the gap between the two of us" -säe oli saanut innoituksensa samasta liikennevälinejärjestelmästä kaksi ja puoli vuotta aiemmin.
Ilman Amsterdamia ja Lontoota tämä kappale olisi siis varsin toisenlainen. Ilman Amsterdamia ja Lontoota tätä kappaletta ei ehkä olisi olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti