Keväästä, sätkynukeille surullisesta päivästä

Viime päivinä on ollut hyvä. Seuraavassa syitä.

Aurinko on paistanut. Säällä ei oikeastaan pitäisi olla vaikutusta mihinkään, mutta säällä on vaikutusta moneen.

Soitin keikan, jonka soittaminen tuntui erityiseltä ja erityisen hienolta, joltain sellaiselta, jota en koskaan unohda. Yleisöä nelisenkymmentä yhdessä 25-neliöisessä huoneessa, minulla kitara ja edessä televisiokamera. Ihmiset ja maailma tuntuivat hyviltä, kaikki oli epäkyynistä. Minusta sellaista voisi olla esimerkiksi aina.

Olen löytänyt uusia yhtyeitä, joista juuri nyt mainittavin on ruotsalainen Sad Day for Puppets, joka on olinaikanaan päässyt lipumaan ohitseni tyystin. Sad Day for Puppets on sopinut viime päivien paljaiden asfalttien näkemisiin ja kaduilta sulaneisiin lumiin vastaanpanemattomasti. Kuunnelkaa vaikka.

Sorrow, sorrow / come back tomorrow / there's no tears for you today.

Alkujaan Sad Day for Puppets löytyi perjantaina auringonvalossa tiskatessa. Yhtye tulee alkujaan Blackebergistä, Tukholman lähiöstä, ja paikathan toki aina kiinnostavat minua. Yhtyeen musiikkia on kuvailtu "melodioiksi metelin päällä", mistä toki voi tulla mieleen kaikkia sellaisia Jesus & Mary Chaineja ja muita. Jos suhteutan Sad Day for Puppetsin omiin suosikkiyhtyeisiini, ehkä tässä Teenage Fanclubin lauluharmoniat ja melodiat ovat saaneet mausteekseen The Pains of Being Pure at Heartin shoegazehenkisiä ääniä ja tunnelmia.

Sad Day for Puppetsin joissain kappaleissa on paljon sellaista, jolle minä olen kovin helppo maali. Vaikka tämä yhtye on paikoin ihan rockia, alta paistaa eittämättä nynnyys. Välillä minä olen päätynyt miettimään, että musiikkimakuni saattaa olla samanlainen kuin joillain kahdeksan vuotta nuoremmilla hipster'tytöillä. Niin, saattaa olla.

Ja ei haittaisi, vaikka aurinko paistaisi vastakin. Pidän auringosta.

(Tämä upotus on nyt tässä, koska yhtyeen tuotantoa on vähän huterasti saatavilla tällaisiin tarkoituksiin. Spotifyssa on kuitenkin paljon kivaa. Suosittelen tutustumaan.)