Joskus en olisi ollenkaan uskonut, että saattaisin tehdä St. Catherinen kaltaisen laulun. Hämmennykseni kai johtuu siitä, että tässä laulussa on mukana joitain barokkipop-elementtejä. Ainakin tämä on vähän erilainen kuin monet muut tekeleeni. Erilaisuutta on jo vaikkapa se, että St. Catherine alkaa pelkällä laululla - vähän kuin CMX:n Discopolis-levyn Suljettu astia vuonna 1996. Mikään muu ei tätä siihen lauluun yhdistäkään.
St. Catherinen melodia syntyi samoihin aikoihin kuin levyn kakkosraidan The Second Time I Saw Youn. Hassua kyllä kappaleet ovat jotakuinkin tyystin toistensa vastakohtia. Kyse oli kesäkuusta 2010, televisiosta saattoi tulla jalkapallon MM-kisoja, mutta kuten niin monesti muulloinkin, en juuri silloin oikein saanut sanoja päähäni. Sanat löytyivät lopulta joskus lokakuussa, siinä elämäni kovimman lauluntekosuman tuoksinassa. Nimensä laulu on saanut yhdeltä brysseliläiseltä aukiolta, koska aukion nimi kuulosti tarkoitukseen lyyriseltä. Noin vuosi sitten kävin Montrealissa toteamassa, että siellä samaa nimeä kantaa kaupungin keskeisin kauppakatu.
Ajattelin pitkään, ettei St. Catherine mahdu Heartsille, mutta kun aloin tehdä laulusta instrumentoidumpaa bändiversiota, mieli muuttui. Kappaleesta rakentui sen verran erilainen ja hämmentävämpi, että tulin lopputulokseen, jonka mukaan tämä laulu tuo levylle jonkinlaista lisämaustetta.
Lisäksi tämä on levyn kappaleista ainoa, jolla on mukana soittimia, joita en itse soita. Matti Kari eli "Masa" nimittäin studiossa otti ensin tamburiinin kauniiseen käteensä ja ravisti sitä. Sen jälkeen hän otti trumpetin kauniisiin käsiinsä ja puhalsi sitä. Molemmat soittimet toivat kappaleeseen minusta miellyttävää lisäsointia, sellaista jopa Sufjan Stevens -henkistä, jos sillä korvalla tykkää asioita kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti