Eilinen oli ihan hyvä. Soitin yllätyskeikan helsinkiläisellä terassilla, kun lopputalvesta mietoa hypeä osakseen saanut baritoniääninen laulaja-lauluntekijä Antero Lindgren oli mennyt sairastumaan. Soittaminen oli kivaa. Suoritin myös levyjen soittamista, mikä kuului alkuperäiseenkin suunnitelmaan. Myös se oli kivaa.
Levyjen soittamisessa on mystistä viehätystä. Siitä huolimatta, etten omista yhtäkään vinyyliä vaikka jotenkin haluaisin, ja siitä huolimatta, että soitan kaiken musiikkini cd:iltä. Moinen viehätys korostuu muun muassa, kun 1) jokin kappale yhtäkkiä juuri siinä hetkessä kuulostaakin juuri niin hyvältä tai vähän paremmalta kuin joskus, 2) jokin kappale aiheuttaa jossakussa yleisön osasessa sellaisen reaktion, että yleisön osanen tulee tiedustelemaan kappaleen tekijää ja ylistämään laulua, jonka juuri oli kuullut ensimmäisen kerran. Sellainen on tietysti erityistä. Koska jos joku muu löytää jotain hienoa laulusta, josta on aina pitänyt lähinnä jonkin verran mutta josta silti pitää yhtä kaikki, alkaa lopulta itsekin pitää sitä laulua - ja koko levyä ja koko lauluntekijää - taas vähän parempana. Näin on käynyt joskus ennenkin.
Eilen tämä reaktion aiheuttanut kappale oli Chris Wallan Everyone Needs a Home. Laulu on kuudes raita Wallan soololevyllä Field Manual, joka ilmestyi tammikuussa 2008. Soololevyllä siksi, että Walla on Death Cab for Cutien kitaristi.
Everyone Needs a Home ei ihan ole lempilauluni tuolla levyllä, mutta jotenkin ajattelin, että se olisi voinut sopia tunnelmaan, kuten ehkä sopikin. Nyt kuuntelen levyä kokonaisuudessaan, ja pidän siitä totta puhuen melko paljon. Ostin Field Manualin alkuvuodesta 2008, ja ajattelin, että se kävisi kelpo lämmittelystä keväällä julkaistavalle Death Cabin Narrow Stairs -levylle. Kävikin niin, että Wallan soololevy oli paljon parempi. Wallaa ei voi suoraan verrata Death Cabiin, vaikka Walla ilmiselvästi siltä runsaasti kuulostaakin. Mutta jos verrata pitää, niin: Wallan vuonna 2008 julkaistu levy on parempi kuin mikään Death Cabin vuonna 2008 tai sen jälkeen julkaistu. Peruste: Wallan levy tuntuu jossain. Walla kuulostaa hennommalta ja jopa surumielisemmältä Ben Gibbardilta, ja melodioissa ja soinnuissakin on rutkasti samankaltaisuutta. Jossain vaiheessa, vuosi ennen julkaisua, peräti kerrottiin, että Wallan levyllä olisi mukana kaksi Death Cabin Plans-levylle tehtyä laulua. Ei ole tietoa, onko, mutta sikäli voisi olla, että Wallan levy tosiaan kuulostaa hyvältä Death Cab for Cutielta, ja hyvä Death Cab for Cutie tosiaan onkin todella hyvä.
St. Modesto on ehkä suosikkilauluni Wallan esittämistä. Jotakuinkin upea, vaikka tämä YouTube-upotus onkin huonolaatuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti