Tampere, Helsinki, keikkavinkit

Kuten joku tämän blogin lukijoista on ehkä saattanut havaita, Delay Treesin debyytti on yksi ehdottomista suosikkilevyistäni. Tänä vuonna debyytti saa seuraajansa, mikä tietysti on ensiluokkaisen kiinnostavaa.

Miksi puhun taas Delay Treesistä? No, siksi, että: Delay Trees ja Black Twig esiintyvät viikonloppuna kahdessa paikassa. Lauantaina Korjaamon Vintillä Helsingissä, mutta itse soitan silloin Tampereella enkä siksi pääse paikalle. Onnekkaampaa on, että Delay Trees ja Black Twig ovat päivää aiemmin, kas, juuri Tampereella. Hyvästi, tuplabuukkaus - minä menen mustamakkarakaupunkiin olemaan jo perjantai-illaksi. Mikä parasta, yhtyeiden esiintymispaikkana siellä toimii on Doris, baari, jossa sijaitseminen on aina miellyttänyt minua. Tai ainakin kolmesti on miellyttänyt, useammin en ole arvatenkaan käynyt.

Näistä kahdesta yhtyeestä Delay Trees on tietysti minulle paljon tutumpi - olen nähnyt yhtyeen ehkä viidesti tai sitten kuudesti. Toisin kuin eräs toverini, minä en ole oppinut pitämään kirjaa näkemistäni keikoista, vaikka varmasti moiseen olisi ollut syytä. Yhtä kaikki. Minua kiinnostaa kovasti, mihin suuntaan yhtye on nyt liikkunut. Delay Treesin (vertauskuvallinen) rima nousi debyytin avittamana niin korkealle, että levyn päihittäminen voi olla vaikeaa. Viime syksynä ilmestynyt EP meni vähän ohi, vaikka olen sitä muutaman kerran kuunnellutkin. Se voi toki aivan hyvin johtua taipumuksestani kuunnella musiikkia pitkäsoittomitassa - viime kuukausina tämä ainakin on korostunut. Siksipä tässä Light Pollution, debyytin loistava raita numero seitsemän.

Jos näistä kahdesta siis Delay Trees on minulle tutumpi, Black Twig on - vallan yllättävästi - vieraampi. Minun on myönnettävä, etten ole kuunnellut yhtyeen tammikuussa ilmestynyttä debyyttilevyä vieläkään, enkä liioin sitä omista. Kappaleet olen kuitenkin tainnut kuulla, koska olen nähnyt yhtyeen tänä vuonna peräti kahdesti ja viime vuonnakin kerran, ja onhan niitä pari tuolla Soundcloudissakin. Black Twigiä on ylistetty kovasti, ja ymmärrän hyvin, miksi - itse en kuitenkaan ole saanut yhtyeeseen sellaista tarvittavaa tarttumapintaa, että osaisin yltyä riemuhuutoon. Silti minusta on niin, että: 1) Aki Pohjankyrön lauluääni on kiva, ja 2) yhtyeestä on jäänyt jotenkin sympaattinen ja mukava mielikuva. Kai se kitaran surina sitten vain on vähän epämääräistä kaltaiselleni konventionaalisuuden ystävälle. Tarkoituksenani on antaa myös levylle vielä mahdollisuus, kyllä.

Sillä onhan niin, että tämä Lake Song on b-osan ulinoineen kelpo laulu. Kitarat vain vähän murisevat, mutta sellaista se nyt shoegazessa on. Alkanen lämmetä, hetken se vei. Hypetykset saavat minut joskus skeptiseksi.



Niin tosiaan. Tässä vielä Poikkeuksellisia Menovinkkejä.

Jos Tampere, niin perjantaina Delay Trees ja Black Twig Doriksessa ja lauantaina minä kitaroineni ja oivan ystäväni Janin yhtyeet Volter ja The Saturnettes Kulttuurikahvila Hertassa.

Jos Helsinki, niin lauantaina Delay Trees ja Black Twig Korjaamon Vintillä Sohva-klubilla.

Näillä mennään.