Myönnän: aluksi olin vähän skeptinen. Yksittäisinä kappaleina Cats on Firen uudelta levyltä irrotetut niin kutsutut singlejulkaisut A Few Empty Waves ja My Sense of Pride eivät olleet minusta riittävän erityisiä.
Sitten skeptisyys katosi. Cats on Firen uusi All Blackshirts to Me on nimittäin loistava levy, ihan varmasti yksi tämän vuoden parhaista. A Few Empty Waves ja My Sense of Pridekin sopivat levylle mitä parhaimmin.
Olen kyllä aina pitänyt Cats on Firesta, aina siitä asti, kun näin yhtyeen helsinkiläisessä yliopisto-opiskelijoiden kellaritilassa vuonna 2007. Siellä järjesti kiva populaarikulttuurijärjestö Chorus indieillan, jonka esiintyjiin tämä yhtye lukeutui. Kuulostaa ihan Smithsiltä, ajattelin, eikä se ollut lainkaan kaukaa haettu ajatus. Kaikesta huolimatta kävi niin, että Cats on Fire jäi jonnekin mielen peräsopukkaan olemaan, enkä ymmärtänyt ajatella yhtyettä aktiivisesti, vaikka yhtye olisi ehdottomasti sen ansainnut. Sitä paitsi minua ei ole koskaan häirinnyt se, että yhtyeestä on joskus tullut The Smiths mieleen: Mattias Björkasilla nyt vain on sellainen ääni.
On outoa, että lopulta vaadittiin Cats on Firen kolmannen levyn levynjulkaisukeikka ennen kuin yhtye saavutti nykyisen asemansa päässäni. Keikka sattui viime perjantaina Kuudennella linjalla Helsingissä, ja keikka oli tietysti oikein hyvä. Olin käytännössä eturivissä. Yhtye soitti aiemmista kappaleistaan esimerkiksi I Am the White-Mantled Kingin ja Horoscopen, kivoja molemmat. Keikan jälkeen tartuin tähän uuteen levyyn, ja nyt, muutamaa päivää ja yötä myöhemmin, istun tässä levyä taas kerran kuunnellen.
All Blackshirts to Mellä on laajalti hyvä tunnelma ja enemmän kaikua ja enemmän Suomea. Juuri paikallisuus tekee Cats on Firesta toisinaan kiinnostavan yhtyeen. En voi välttyä ajatukselta, että ihan vain tämän yhtyeen takia olisi ollut jännittävää kasvaa ruotsinkielisessä Vaasassa. Suomenkielisessä Vaasassa olisi varmaan ollut ikävämpää, vaikka mistä minä näistä tiedän.
Yhtä kaikki olin sanomassa, että minä tosiaan tykkään tästä All Blackshirts to Mestä. (Suosikkikappaleeni levyltä juuri nyt: Our Old Centre Back.)
Ja minä tykkään Cats on Firestä. Kuinka moni suomalainen englanninkielistä musiikkia tekevä yhtye on tehnyt jo KOLME noin hyvää albumia? Minä väitän, ettei yksikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti