Portlandilaista indiefolkia: Blind Pilot

Viimeisten vuosien ajan olen ollut oudosti viehtynyt amerikkalaiseen Portlandin kaupunkiin Oregonin osavaltiossa, mikä nyt ei varmaankaan ole suuri yllätys - Portlandin maine vaihtoehtokulttuurin, outouden ja taiteen tyyssijana on ollut olemassa jo hyvän kotvan, ja onpa aihetta käsitelty myös ironisehkon huumorin keinoin, kuten muun muassa Portland-televisiosarjassa: "Portland is where young people go to retire." Ja mikäpä on Portlandissa nuoren ihmisen eläköityessä, kun voi tehdä kivoja asioita ja syödä outoja donitseja.

Portlandissa vaikuttaneita kivojen asioiden tekijöitä on hämmentävän runsaasti. Minulle niistä tutuimpia ovat tietysti artistit ja yhtyeet, kuten Elliott Smith, The Decemberists, The Shins, Chris Walla ja kaikenlaiset sellaiset. Uusin vastaani tullut kiva Portland-asia on eräänlaista indiefolkia soittava Blind Pilot -yhtye.

Tästä kaikki äsken alkoi: yhtyeen 3 Rounds and a Sound -debyyttilevyn (2009) päätös- ja nimikkoraidasta, jonka ensimmäisenä satuin kuulemaan. Last.fm-musiikinkuuntelupalvelu suositteli minulle tätä yhtyettä, ja syystä suosittelikin. Yhtyettä verrattiin kolmeen viimeaikaiseen suosikkiini, mikä riitti mitä mainioimmaksi syyksi innostua. Minä innostuin niinkin paljon, että televisiosta tullut sinänsä kiinnostava jalkapallo-ottelu sai jäädä taustalle ja äänettömäksi jo ensimmäisen puoliajan loppupuolella. Olo ei ollut jalkapallon intensiiviseen katsomiseen muutenkaan sopiva, eikä varsinkaan siinä vaiheessa, kun tämä yhtye kävi tutummaksi.

Toisella levyllään, viime vuonna ilmestyneellä We Are the Tidellä, yhtye on siirtynyt kohti kokonaisvaltaisempaa bändisoundia, huomaan. Avausraita Half Moon sen jo osoittaa.

Yhtyeen torvenkäyttö tuo mieleen muun muassa Fanfarlon, ja sitä kautta ehkä myös Beirutin, mutta Beirut ei ole minusta ollenkaan niin hyvä kuin Fanfarlo. No, sivujuonne. Samalla tässä on jotain sellaista vanhempaa folkhenkeä, mikä kivasti sopii tällaiseen melko tyhjään ja omalla tavallaan pimeään huoneeseen, jota lämmittävä patteri on unohtunut vähän turhan vaimealle. Tämän seurauksena ruumiin ulokkeet, kuten nenä, ovat mainittavan kylmiä. Jos musiikki voisi sellaisia ulokkeita lämmittää, tämä lämmittäisi.

Blind Pilot tuli vuonna 2008 Pohjois-Amerikan länsirannikon indiepiireissä hieman tunnetuksi polkupyörillä tekemästään kiertueesta: se alkoi Washingtonin Bellinghamista (Death Cab for Cutien kotikaupunki, muuten) ja päättyi Meksikon rajalle, Kalifornian San Diegoon. Yhtye veti polkupyöriensä perässä itse suunnittelemiaan kärryjä. Sikäli aika osuvaa, että polkupyöränkäytössä juuri Portland on Yhdysvaltojen johtava kaupunki.

En tiedä, kuinka tervettä on luoda erilaisista kaupungeista kuvaa niissä tehdyn musiikin perusteella, mutta niin minä nyt vähän tapaan tehdä: mitä parempaa musiikkia, sitä kiinnostavampi kaupunki. Ulkomaille, etenkin Pohjois-Amerikkaan, muuttaminen on minusta ollut aina jokseenkin kiinnostava ajatus, ja jos muuttoperusteena olisi pelkkä musiikki, muuttaisin varmaan Portlandiin (muutenkin tietysti saattaisin). Tämä Blind Pilot on siihen uusin syy.