6.4.2011

Huippuiloinen Flow-yllätys: The Pains of Being Pure at Heart

Flow on minun tapauksessani aina kuulunut niihin festivaaleihin, jotka ovat tavallaan potentiaalisesti kivoja, mutta jonka bändivalinnat eivät ole julkistamisen hetkellä tuntuneet oikein missään. Parhaat nimet ovat olleet puolituttuja tai tuttuja, mutta nimien takana piilevä musiikki harvoin merkityksellistä tai sellaista, että sitä olisi pakko livenä kuulla ja nähdä. Flow on siis ollut sellainen puolivälin indiefestivaali, jonka parhaat bändit ovat mahdollisesta kivuudestaan huolimatta vähän turhan keskinkertaisia.

Ensi kesänä asiaan tulee muutos, koska kerrankin Flow'hun on tulossa yhtye, joka on elämässäni juuri nyt kaikkein paras: The Pains of Being Pure at Heart. Tämä on aivan uskomatonta ja huimaa. Vajaa viikko sitten näin yhtyeen ensi kertaa livenä, ja sittemmin uusi levy Belong on kasvanut yhä vain tärkeämmäksi, ja sitten, yhtäkkiä, kiirii tieto, että ne tulevat Suomeen. Helsinkiin! Totta puhuen olin ehtinyt makustella (sanavalinta!) tällaisella TPoBPaH:n ja Flow'n yhdistävällä ajatuksella jo vähän aiemmin, mutta koska aiemminkaan kivoimmat bändit eivät ole Flow'hun tulleet (koska ne kumminkin ovat varmaan vähän epätrendikkäitä), en osannut olla toiveikas.

Kävin Flow'ssa ensi kertaa viime kesänä, ja mauksi jäi vähän valju. Usein ennalta tuntemattomien bändien keikoilla on tietysti paljon tylsempää kuin sellaisten bändien, joita odottaa kieli pitkällä ulkona suusta. Siksi monet Flow'n aktit eivät tuntuneet suuremmin, paitsi Girls vähän tuntui, koska niitä olin sentään ollut kuunnellut ihan aktiivisestikin.

Ensi kesänä siellä näkyisi olevan myös Iron & Wine, mikä on ihan kiinnostavaa, mutta ei räjäytä tajuntaani varsinaisesti, mistä merkkinä olkoon nyt vaikka se, ettei minulla ole yhtään niiden (tai siis sen) levyä.

Ensi kesän festivaalivalintani lienevät näillä puhein siis Hämeenlinnan Wanajafestival (koska siellä on Manic Street Preachers) ja Helsingin Flow (koska siellä on The Pains of Being Pure at Heart ja varmaan muutenkin). Jee!

Ainakin yksi asia näitä Suomen ensi kesän kiinnostavimpia festivaalibändejä yhdistää. Kattokaa vaikka.


3 kommenttia:

  1. Oho! Aika hyvä plokki! The pains of being pure at heartissa on vähä samanlaista vibaa ku belle sebussa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos kiitos, kiva kuulla! Joskus muistan verratun TPoBPaHia verratun Belleen ja Sebastianiin, joka on laittanut säröt täysille - eittämättömän osuva vertaus siis!

    VastaaPoista
  3. Ja ihana kaksoissanahan sinne jäi, mitä tässä jäljestäpäin pahoittelen.

    VastaaPoista