Tällaisetkin käänteet voivat vaikuttaa siihen, millaista musiikkia päätyy seuraavien vuorokausien aikana kuuntelemaan. Minä päädyin kuuntelemaan The Lemonheadsin läpimurtoalbumia It's a Shame About Ray (1992).
Olen kuunnellut Lemonheadsia ennenkin vähän, mutta en kovin keskittyneesti. Se on ollut yksi niistä yhtyeistä, joiden olemassaolosta on ollut ihan tietoinen mutta jotka ovat vähän jääneet sinne jonnekin. Oikeastihan minä kuitenkin pidän voimapopista paljon, ja kitaroista, ja melodioista, ja sointukierroista, ja kyllä minä siis tästä Lemonheadsistakin ihan pidän.
Confetti, tuo laulu tuossa yllä, on kieltämättä Lemonheads-lempikappaleitani. Siinä ei ole mitään erikoista, voisi joku sanoa, mutta minä sanon toisin. On siinä, mutten kyllä nyt osaa muotoilla, mitä.
Muotoilun saa puolestani hoitaa joku muu.